Sainpas sormikkaat valmiiksi tänään! En jaksa kyllä höyryttää. Nuo pääsevät käyttöön heti huomenna, toivottavasti ei ole kovin kylmää... Ihan kivathan niistä tuli, mut pitkään niitä ei pidä tarkastella, eikä ainakaan vertailla palmikoitten kierteiden määriä sormikkaiden välillä. Meni laskut ilmeisesti hieman pieleen jossain vaiheessa...

Noille sopis seuraksi samanlaisin palmikoin tehty pipo, sen vois saada vielä samasta kerästä. Mutta sitä ennen teen pilkkisormikkaat/kynsikkäät rakkaalleni.

Kunnes palmikkopipo valmistuu, voin käyttää joskus ennen joulua neulomaani BiBoa. Lauran blogi ja BiBo olivat muuten eka tutustumiseni neuleblogimaailmaan!

Tässä on vihdoinkin valmis-kuva turkoosista huvistani. Erottuu aikas kivasti nuo kuviot mun mielestäni. Olen tyytyväinen.

Kävin muuten Akateemisessa joku päivä loppuviikosta, ja kuinkas kävikään, sielläkin pääsi neulomaan! Puikoilla oli Harry Potter -kaulaliina, joten mun tietysti piti neuloa kerros. Edellinen neuloja oli tiputellut varmaan puolet silmukoista, joten mun täytyi samalla paikkailla vähän hänen tekemisiään...

Neulerintamalla on kyllä mun osaltani ollut hieman hiljaista. Sormikkaiden edistyminen on alkuinnostuksen jälkeen ollut melkoisen hidasta, muutaman kerroksen neuloin eilen ja toka sormikas on sormien aloituskohdassa.

Meillä on nyt kaksi aktiivista kissaneitiä hoidossa, joten neuleiden suhteen pitää olla huolellinen eikä jättää lankakeriä pitkin poikin. Mäkin olen tottunut vaan jättämään kaikki keskeneräiset tekeleet odottamaan sohvan viereen koriin tai lattialle, mut nyt ei onnistu. Tai oikeastaan en edes halua kokeilla, mitä yön aikana tapahtuisi vaikkapa puolivälissä olevalle palmikkosormikkaalle, hui!

Eilen käytiin hiihtämässä -ilman säärystimiä- ja on pakko todeta, että Kaupin ladut ei sovi aloittelijalle! Siis apua mitä mäkiä! Pakko oli kaatua eräässäkin alamäessä, kun vauhti vaan kiihtyi, enkä ollut lainkaan varma, selviänkö edessä olevasta mutkasta, vai päädynkö päin edessäolevaa kuusta! Huhhuh, suuntaan seuraavaksi jäälle hiihtämään, en halua enää joutua yhteenkään valtavaan ylä- saati alamäkeen!

Näin eilen kaupungilla kivan pipon jonkun nuoren naisen päässä, sorry tuijottelusta... Siinä oli "pohjana" turkoosia sileää oikeaa neuletta oleva pipo ja päällyskerroksena virkattua, värikästä kukkakuvioita. Vois koittaa neuloa joskus itsekin tuollaisen.

Voi nyyh! En sitten päässyt osallistumaan neuletapaamiseen, koska en ollut eilispäivänä paikkakunnalla... Täytyy sitten odottaa kuukausi seuraavaa. No, ehdinpä ainakin harjoittelemaan lisää neulomisen saloja ennen sitä.

Olin muuten tosi ahkera (ainakin omasta mielestäni) turkoosin huivini kanssa tiistaina. Sain sen neulottua valmiiksi, tein siis yhden päivän aikana noin 1/3 siitä! Hämmästyin oikein, et kuinka nopeasti se sitten valmistuikaan, kun oli päivä aikaa keskittyä työteon sijaan harrastuksiin. Päättelyt tein eilisen aikana ja tänään päivemmällä lupaan kuvata sen tänne blogilleni.

Olin muutenkin neulemielessä ahkera tiistaina. Nimittäin puoli 8 illalla keksin, et voisin aloittaa neulomaan palmikkosormikkaita, kun kerran huivikin valmistui. Ehdin juuri sopivasti Vapaa Valintaan hakemaan lankaa. Ostin ihan tavallista luonnonvalkoista Nallea ja sain sormikkaat puikoille. Toinen sormikas valmistui jo ja toisessa mennään rannekkeen kohdalla.

Sain muuten sukset lainaan ja siitä tuli mieleeni, että tarvitsisin ehdottomasti hiihtosäärystimet! Hih, taidan olla aika välineurheilija... Mutta eihän sitä voi laduille lähteä ilman kunnon säärystimiä!

Työnteko haittaa vakavasti harrastuksiani! Liki viikko viime päivityksestä! Olen ollut viimeiset kuusi päivää niin paljolti töissä ja siinä välissä kotona poiketessani olen ollut niin poikki, ettei ole tullut poikettua blogilla....

Tekniikka heittäytyi taas hankalaksi. Olisin laittanut tähän kuvan 3/4 valmiista turkoosista tekeleestäni oikeinpäin otettuna, mutta kuinkas kävikään... Otin kuvan kännykällä, koska kameraa ei ole nyt käytettävissä. Yritin siirtää kuvan Bluetoothilla koneelle, mutta en käsitä, miksen onnistu! Bluetooth on päällä sekä kännykässä, että koneessa, ja kumpikin sanoo, että yhteys toiseen on olemassa, mutta se kuva ei vaan siirry! Raivostuttavaa! Tulee siis tylsä juttu ilman kuvia.

Tuossa jossain edellisessä postauksessa mietin, että tekisinkö vielä jotkut talvikäsineet itselleni. Nyt oon päättänyt, että kunhan työn alla oleva huivi valmistuu, teen luonnonvalkoisesta langasta palmikkosormikkaat. Lanka on hankkimatta, mutta aion neuloa ohuilla puikoilla suhteessa vahvasta langasta, jotta tulee tiivistä, ettei tuuli puhaltaisi kovasti läpi. Ja palmikot olis aika kapeita, ne tulis kämmenselkään ja alkaisi heti rannekkeen alusta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Löysin muuten kivan lankakaupan! Ja mikä parasta, eräs läheiseni opiskelee ko. paikkakunnalla, aion houkutella hänet lankalähetikseni!

Nyt mulle on tullut joku ihme kyllästymisen tunne siihen turkoosiin Cozyn sovellukseesn. Tai siis kiva huivintekele, mut se vaatii jotenkin tälläseltä blondilta, kuin minä liikaa keskittymistä.

Jos yritän neuloa sitä, ja samaan aikaan katsoa telkkaria, tai jutella jonkun kans, niin pieleen menee. Mun täytyy voida sitä neuloessani hokea itselleni -onneksi äänettömästi- "kierrä, oikea, nosta, 2 yhteen..." Olenko mä vähän omituinen? Vai onko tää vaan harjoituksen puutetta?

Kyseinen tekele on vasta alle puolivälin, ja aion laittaa sen harteilleni parin viikon kuluttua. No, 2 viikkoa on pitkä aika, et kyl sen hyvin ehtii valmiiksi saada, kunhan keskittyy siihen, eikä ala haikailemaan uusia juttuja, kuten tätä:



Kuva: Kauneimmat käsityöt 2/2006

Ostin ekaa kertaa elämässäni Kauneimmat käsityöt-lehden, ja totesin ihan kelpo lehdeksi. Siinä kun keskitytään neulomiseen/virkkaamiseen, eikä tarvi ostaa turhia (siis mulle turhia) ompeluohjeita. Kuvatekstitkin on siedettäviä lukea, eikä keksimällä keksittyjä lässytyksiä.

Joka tapauksessa, jo ennenkuin ostin tuota lehteä, olin ajatellut tehdä jotain mohairista kevääksi ja tää iiihana vaaleanpunainen(suosikkivärini) bolero on just sitä mitä oon ajatellut!!

Ai niin, totesin muuten tuosta turkoosista kuvasta, että näköjään olen ottanut sen kuvan nurinpäin olevasta huivintekeleestä... Voi mun sähläilyitä... Kunhan se valmistuu, yritän olla tarkkaavaisempi kuvailuissani...

Hyvää naistenpäivää!

Kuvassa on kiinanruusuni parhaassa kukassaan, tosin kuva on otettu joskus aikaa sitten. Tällä hetkellä siinä on vain yksi jo lakastumassa oleva kukka, mut kunhan kevät ehtii pidemmälle ja mä muistan kastella kukkaani, se kukkii lisää!

Siskolla on tänään synttäri. Hän sai yllättäen jotain käsin tehtyä lahjaksi. Eli palmikkolapaset. Asun tätä nykyä eri paikkakunnalla, kuin sisko, joten hän sai lahjansa jo viikonloppuna. Kiva antaa jotain käytännöllistä, ja lapasiahan tarvii aina! Siis ainakin talvella...

Palmikot on musta kivoja neuloa, siis tulee valmista helposti ja nopeasti, ja näyttää hyvältä. Sit taas toisaalta, joskus jonkun neuleen kohdalla miettii, että se valmistui tavallaan liian nopeasti, olis ollut kiva neuloa pidempäänkin.

Nyt muuten tajuan, etten ole neulonut lainkaan lapasia tai sormikkaita tai mitään käsiin laitettavaa itselleni tänä talvena. Pitäisköhän tästä todeta, että nyt on korkein aika, vai, että enää ei kannatakaan...

Sain kutsun 50-vuotisjuhliin. Siitähän sitten alkoi ikuisen ongelman pohdiskelu: Mitä laittaisin päälle? No, kaapista löytyi musta pitkä mekko, johon ajattelin kehittää jotain piristystä. Katselin ideoita ja löysin Cozyn. Huivin kuvio näytti kivalta ja ohje helpolta toteuttaa.

Tietty piti taas jotenkin muuttaa ohjetta oman mielen mukaiseksi. Koska huivi on tulossa mulle juhlakäyttöön, päätin tehdä sen isommilla puikoilla ja ohuemmasta langasta, jotta siitä tulisi kevyen näköinen.

Löysin Aili Jokiselta sopivaa lankaa, Filatura Di Cosan Brilla-lankaa. Aivan uusi tuttavuus mulle. Se on viskoosi-puuvillasekoitetta, pinta on kivan kiiltävä. Ostin sitten neljä kerää ja nyt on jo eka neulottu. Värin valitsin mulla jo olevaan kaulakoruun sopivaksi.

Helppo neuloa, mutta totesin, että kannattaa olla tarkkana, koska kerran tiputettua silmukkaa ei enää löydä... Kerran meni jo koko juttu purkuun. Ja samoten totesin, et joka kerroksen jälkeen on parasta laskea silmukat, jotenkin unohtuu helposti nuo langankierrot...

Tässä on siis kalastukseen, rakennustöihin ja muuhun talviseen näpertelyyn sopivat sormikkaat, jotka valmistuivat muutama päivä sitten. Peukku, etu- ja keskisormet ovat vajaamittaiset, jotta niillä voi tarttua kunnolla ja nimetön ja pikkusormi taas pysyvät lämpimässä. Materiaalina on aito "pässinpökkimä" eli Virtain villan lanka, jolloin käsineet tuntuvat lämpimiltä kastuneinakin.

Sormikkaat kävin tänään viemässä tädin miehelle, joka on innokas kalastaja. Tein sormikkaista vaihtokaupat vastapyydettyihin kuhaan ja haukeen.

Tää oli muuten eka kerta kun ylipäätään neuloin minkäännäköisiä sormikkaita, joten olen varsin tyytyväinen lopputulokseen! Enkä edes katsonut mistään neuleohjeesta mallia, vaan pähkäilin itse, miten saan sormet parhaiten tehtyä. No, en kyllä yleensä muutenkaan luota hirveesti ohjeisiin, vaan joka asiassa, oli sitten kyse neulonnasta tai ruuanlaitosta, sovellan ohjetta aina itse. Mulla on joku ihme pakkomielle näyttää, et kyllä mä osaan... Välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä...

Nyt mä sen tein! Olen jo pitkään jahkaillut oman blogin aloittamista ja tänään se päivä sitten koitti. Neulominen on suosikkiharrastukseni, joten neuleaiheisia juttuja on tulossa...
Itseasiassa sain juuri "rakennusmiehen sormikkaat" valmiiksi tädin miehelle, joten kunhan saan kuvan otettua, niin niistä lisää.