Kissakaverukset

Mau! Me ollaan kissat Silveri ja Felix. Silveri tuo harmaa kaveri, hän on meistä vanhempi, täytti marraskuussa täydet kymmenen vuotta. Ja punainen poika, Felix, on vasta pentu, ikää vuosi ja neljä kuukautta. Rotumme on Maine Coon, eli ollaan amerikkalaislähtöistä rotua ja siellähän kaikki on suurta!

Silveri tuli taloon alle parikiloisena pikku pallerona, nyt massaa on kartutettu kahdentoista kilon verran. Painoa on vähän liikaa, sanoo ihmiset, joten kuppiin on viime aikoina tippunut kevytraksuja. Mutta ne ovat herkullisia, toteaa Silveri ja popsii niitä kuin ihmiset sipsejä, eli paljon.

Isoa rotua kun ollaan, tullaan täysikasvuisiksi vasta kolmen ikävuoden paikkeilla, joten Felix on ihan pentu ja kasvavassa  iässä. Hän onkin vielä pikku laiheliini ja saisi syödä reippaasti penturuokaa, jotta kasvaa. Hassu juttu vaan, kun ne Silverin laihisnappulat olisi niin paljon herkullisempia myös Felixin mielestä.

Silverin lempipuuhiin kuuluu nukkuminen, mieluiten ihmisystävien kainalossa, kuono ja silmät peitettynä tassulla. Tässä kuvassakin Silveri oli juuri sopivilla nokosilla, kun hänet kuvaa varten herätettiin. Leikkiin Silveri innostuu varsinkin saadessaan tassuihinsa minttuhiiren. Se näky saa ihmiset nauramaan, kun iso kissa leikkii pikku lelun kanssa.  Leikin lopuksi minttuhiiri täytyy napata kuivumaan, kun se on Silverin toimesta kuolattu läpimäräksi!

Felixin mielestä hauskinta on Silverin haastaminen leikkisään pikku painiotteluun. Felix epäilee, että nokkeluudellaan ja nopeudellaan hän voisi päihittää Silverin, mutta minkäs teet, kun massa jyrää Silverin ollessa vielä toistaiseksi kaksi kertaa Felixiä isompi. Yleensä Silveri ei näissä kissojen painihetkissä edes makuuasennosta nouse, sen kun heiluttelee vaan tassujaan.

Me kissat tunnistetaan säilyketölkin avaamisesta kuuluva ääni ja sen äänen kuuluessa on paras rientää keittiöön tarkistamaan, onko kyseessä kissanruoka vaiko tomaattimurskapurkki. Kellon tunnemme hyvin ja illalla ruoka-aikaamme olemme hyvissä ajoin päivystämässä ruokalaatikkomme luona, etteivät ihmiset vaan unohda meitä. Mutta rapsahtiko nyt ruokalaatikkomme, paras mennä paikalle, jos sieltä vaikka pikku namipala olisi tulossa?!

Ulkoilua talvisäässä

Joulu on vietetty ja joulun jälkeinen arki on koittanut. Taas joulu meni ihan liian nopeasti! Sukulaisia tuli käytyä katsomassa ja tovin ehdin olla kotonakin, mutta tapaninpäivän iltana kotiin ajaessa tuli haikea tunne, että nytkö se joulu jo meni. 

Eilen totesin joulukuusen joutavan jo pois. Se oli alkanut varistaa neulasia pahasti, eipä ihme, koska kuusi haettiin joulukuun ensimmäisenä päivänä. Niinpä riisuin koristeet kuusen oksilta ja pilkoin oksat takkaan. Joulun aikaan ei tullut tehtyä tulta takkaan lainkaan, nyt kuusen oksat palavat halkojen lomassa. 

Tänään on ollut kirkas aurinkoinen päivä, pari astetta pakkasta ja pieni kerros lunta on tullut maahan meilläkin. Aamupalan jälkeen totesin, että nyt on paras lähteä ulkoilemaan. Joulun aikaan ei tullut liikuttua nimeksikään, kilometrejä kertyi vain auton mittariin. 

Kävelin muutaman kilometrin lenkin ihanassa talvisäässä. Nappasin matkalta pari kuvaa jäätyneestä jokimaisemasta. Vielä ei taida jää olla kovin kestävää. 

24. joulukuuta: Hyvää Joulua!

Jouluaaton merkityksellinen hetki minulle on joulurauhan julistus. Tästä alkaa joulu. Joulun tunne on sydämessäni. Ajatukseni joulun vietosta ovat hyvin suomalaisperinteiset, tykkään rauhoittua ja tunnelmoida. Ilmeisesti ainakin ruotsalaiset hieman pilailevat kustannuksellamme ja viettävät joulun mieluusti railakkaammissa merkeissä. 

Joululauluista kauneimmat ovat mielestäni ne perinteiset ja hartaat, ehkä hieman mollivoittoisetkin. Näitä kävin kuuntelemassa ja laulamassa pienessä valkoisessa kyläkirkossa. Sydämeeni joulun teen sai koko kuulijakunnan yhtymään lauluun. 

Suuntaan nyt joulun viettoon ja pidän pienen joululoman blogistani. Tämän joulukalenterin aikana, joka päivä blogiin 
kirjoittaessani, olen saanut tästä jo melkeinpä rutiinin itselleni, kivahan tätä "päiväkirjaa" on pitää. Joten saapa nähdä millaista jatkoa seuraa.

Haluan toivottaa kaikille ihanaa, rauhallista ja tunnelmallista 
Joulua! 

23. joulukuuta: Joulu on jo ovella

Niinhän siinä kävi, että joulupaketteja ei tullut taaskaan paketoitua ajoissa. Eilen illalla paketoin vielä viimeisetkin lahjapaketit. Virvelin pakettiin saanti meinasi olla hieman haasteellista ja yöllä vielä mieleeni tuli, että kyseiseen pakettiin kuuluva uistin ei sinne vielä tietään löytänyt. No, onneksi tämä tuli mieleeni ajoissa.

Paketoinnin jälkeen palkitsin itseni pienellä herkkujälkkärillä, josta tulikin hyvää helposti. Oikeastaan tämä jälkiruoka sai alkunsa siitä, kun päivällä kävin kaupassa ja luulin ostaneeni ruokakermaa, joka osoittautuikin vaniljakastikkeeksi. Nyt sitä oli kolme purkkia jääkaapissa ja halusin hyödyntää sen jotenkin. 

Kerrostin laseihin piparimurua, piparirahkaa ja vaniljakastiketta vaahdotettuna. Päälle tuli glögissä kiehauhtettuja päärynäkuutioita jäähdytettynä. Tästä tulikin kivan näköinen ja makuinen jälkkäri helpolla. Aikaa vievin osuus oli päärynöiden valmistelu, eikä siihenkään montaa minuuttia mennyt. Tätä voisin siis tehdä uudestaankin.

Tälle illalle on vielä luvassa pieni kierros lähipiirin luo lahjojen viennin merkeissä. Ihana käydä läheisten luona ja nähdä kodit jouluisessa asussa. Sen jälkeen voikin rauhoittua joulun viettoon.

22. joulukuuta: Mistä joulumieli tulee?

Aamulla aloin siivoamaan ja päätä särki jo valmiiksi puuhan aloittaessani. Yleensä pidän siivoamisesta, mutta tänään ei olisi liiemmin huvittanut. Imuroin, moppasin, pyykkäsin, tiskasin, järjestelin ja pyyhin pölyjä. Koko talo on suurin piirtein läpi käyty. Pari poikkeusta joukossa vielä on, nimittäin mun askarteluhuone on vielä aika lailla kaaoksen vallassa. Siellä on vielä paketointipuuhat kesken joten sitä en vielä saanut siivottua. Keittiön saarekkeella on vielä sekalaista tavaraa paikkaansa etsimässä. 

Nyt kuitenkin totesin, etten jaksa siivota enempää. Ehkä tämä riittää. Haluan ottaa hetken aikaa itselleni. Pysähtyä. Joulu on ihan pian, enkä halua, että se menee ohi minun vaan sählätessä kaikkea. Niinpä lämmitin lasillisen glögiä, otin pari piparia myös ja istuin sohvalle. 

Ulos katsomalla joulumieli ei ainakaan tule, vähätkin lumet sulivat. Itse asiassa maa taitaa olla niin sulaa, että voisin 
istuttaa tulppaaniin sipulit, jotka jäi syksyllä istuttamatta. 
Ajattelin, että vielä ehtii ja sitten maa jäätyikin. 

Terassilla on jouluiset koristeet, mutta nekin kaipaisivat pientä huurretta seurakseen. Talviaikaan kuuluu kynttilälyhdyt ja valot, toki ne näkyvät hyvin illalla tulevassa synkässä lumettomassa pimeydessä. 

Leivon vielä yhden satsin saaristolaisleipää, ne ovat parhaillaan uunissa ja tuovat pian joulun tuoksua. Illalla on edessä kauppareissu, aion hoitaa nyt loput ostokset ruokakauppaa myöden, jottei sinne tarvitse mennä enää aikaa kuluttamaan. 

21. joulukuuta: Joululahjat paketteihin

Monessa blogissa on näkynyt lähipäivinä kuvia kauniista joulupaketeista. Pakettipakettipaperi, nauha ja kortti ovat harmonisissa sävyissä. Tämän vuoden suosikkikoristeena paketeissa on pieni havunoksa.

Olen katsellut näitä kuvia tuntien pientä alemmuuden 
tunnetta. Ajatuksen tasolla haluaisin itsekin paketoida lahjat huolellisesti upeisiin paketteihin. Mutta aloin kuitenkin miettiä asiaa. Onko joululahjan paketilla kuitenkaan niin suurta merkitystä? Moniko lahjan saaja osaa arvostaa yksityiskohtaisesti koristeltua pakettia, kuka kiinnittää tarkkaa huomiota pakettiin? Kumpi on tärkeämpää, ulkokuori vai sisältö?

Tämä pohdinta on tietysti vähän kärjistettyä. Yritän itsekin pakata lahjat kauniisti, en kelpuuta mitä hyvänsä pakettipaperia vaan mietin paperin saajan mukaan ja pakettinauhan värillä on minulle väliä. En kuitenkaan ole valmis käyttämään paketointitarvikkeiden hankkimiseen pitkää aikaa tai isoa rahasummaa. Päätinkin sitten, että tänä vuonna käytän aikuisten paketteihin hieman enemmän aikaa ja vaivaa. Lasten paketit paketoin sitten johonkin värikkääseen paperiin, koska ne kuitenkin taidetaan repiä pikaisesti auki, jotta päästään kiinni sisältöön. 

Kokeilin tehdä pienelle lahjalle pussin mallisen paketin. Tästä tulikin aika kiva, toimii hyvin kevyille ja pienehköille lahjoille. Pakettikortit leikkasin pahvista ja tein kuviot kuviolävistimillä. Pyörittelin myös pakettinauhaa ruusukkeeksi ja paperinarua rusetiksi.

Täytyy muuten kertoa vielä yksi juttu, kun nyt on paketointiasiat mielessä. Kerran on käynyt niin, että ostin ystävälle lahjan tunnetusta kotimaisen sisustusketjun myymälästä pakettiin laitettuna. Kyseinen paketti oli niin ruma, että purin sen kotona ja paketoin itse uudelleen. Että ei ne ammattilaisetkaan aina onnistu. 

20. joulukuuta: Sukkia ja herkkuja

Adventtisukkani valmistuivat tänään. Malli on kiva ja sukat pääsevät heti käyttöön jalkaani. Kiitos Sweet things - blogiin Annikalle ohjeesta! Nämä olivat minulle ensimmäiset näinkin "haasteelliset" kirjoneulesukat. Ihan ensimmäisen kirjoneuleeni tein yläasteen valinnaisista käsitöissä, siinä taisi mennä melkein koko kasi- ja ysiluokka aikaa, mutta valmista tuli. En ymmärrä miten käsityönopettajani antoi minun valita malliksi suht haastavan kirjoneuleen, kun piti neuloa paita! 

Näiden sukkien myötä tuli todettua, että ehkä kirjoneuleet ei ole mun juttuni. Tämähän ei ollut vaikea malli, mutta muutamassa kohdassa piti kuitenkin laskea silmukoita koko ajan, että pysyi mukana kuviossa. Mieluummin neulon jotain hieman aivottomampaa, pidän siis enemmän pintakuvioiden neulomisesta. Tosin jonkun muun mielestä pitsihuivit, joita taas neulon mielelläni, saattavat olla vaikeampia. 

Tässä kuussa on tullut leivottua paljon kaikenlaista, mutta joulumakeiset on vielä tekemättä. Tänään teinkin suklaatryffeleitä, jotka maustoin konjakilla ja merisuolalla. Juuri sopivia pikku herkkupaloja jälkiruuaksi.

Ainekset:
1 dl kuohukermaa
150 g tummaa suklaata
1 tl vaahterasiirappia
1 tl konjakkia
Ripaus merisuolaa

Pinnalle muutama rkl tummaa kaakaojauhetta, teelusikallinen tomusokeria ja rouhaisu merisuolaa.

Kuumenna kerma, paloittele joukkoon suklaa sulamaan. Mausta vaahterasiirapilla, konjakilla ja merisuolalla. Anna jäähtyä hieman paksummaksi. Lusikoi massa pursotinpussiin 
ja pursota nokareita lautaselle, jossa on kerros maustettua kaakaojauhetta. Kierittele nokareet kaakaojauheessa. Nosta suklaatryffelit jääkaappiin jähmettymään. 

19. joulukuuta: Hedelmä-pähkinäleipä

Joulu lähestyy huimaa vauhtia, enää viisi yötä aattoon! Eilen nostelin vielä joitain koristeita paikalleen, mutta ehkä joulukoristeiden suhteen vähemmän on enemmän. Pidän mieluummin tunnelman ja värimaailman rauhallisena, kaikkia mahdollisia vuosien aikana kertyneitä koristeita ei ole pakko ripustaa jonnekin.

Kiinnitin ikkunaan huopaisia tähtiä teipillä. Jos nämä vähätkin lumet sulavat ennen aattoa, onpa edes jotain lumitähtien näköistä näkyvissä kun ulos ikkunasta vilkuilee. Felix on vakuuttunut, että tein nämä koristelut häntä varten, pentumaisella innostuksella hän on näitä ikkunasta leikkeihinsä irrotellut. 

Joulun parhaisiin leipiin kuuluu hedelmä-pähkinäleipä saaristolaisleivän ja piimälimpun lisäksi. Näistä leivistä 
mitään ei tule leivottua juurikaan muulloin kuin joulun aikaan. Tai saaristolaisleipää ehkä jokusen muunkin kerran vuoden aikana.

Olen tehnyt hedelmä-pähkinäleipää vaihdellen eri pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Tällä kertaa mauksi pääsi karpalot, rusinat, pähkinät ja auringonkukan siemenet. Kuivahedelmät tekevät makeutta leipään ja pähkinät tuntuvat kivoilta sattumilta. Tämä leipä ei paljoa päällisiäkään kaipaa. 

Ainekset:
2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1,5 tl suolaa
1 dl ruisjauhoja 
4 dl vehnäjauhoja 
0,5 dl kuivattuja karpaloita
0,5 dl rusinoita
0,5 dl hasselpähkinöitä 
0,5 dl auringonkukansiemeniä

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää joukkoon suola ja jauhot. Lisää pähkinät. Anna taikinan kohota puolisen tuntia. Muotoile kahdeksi leiväksi leivinpaperin päälle pellille. Kohota leipiä reilu puoli tuntia. Pistele leivät ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. 

18. joulukuuta: Joulun helpoimmat pikkuleivät

Arkiaamujeni aamupala on puuro marjoilla eväsrasiasta ja tee termosmukista. Hesarin luen tabletilta bussissa. Aika kaavoihin kangistunutta, mutta jopa tuttu bussikuski eräänä aamuna ihmetteli missä termosmukini on, kun sitä ei kädessäni ollut bussiin noustessa. Viikonloppuisin onkin kiva tehdä vähän monipuolisempi aamupala ja lukea lehti rauhassa. Yleensä teen mehua mehupuristimella ja jokin pikku jälkkärikin on kiva olla kahvin kanssa. Joskus tulee leivottua leipäkin aamulla. 

Näin joulun aikaan lisää tunnelmaa tekee kaneli- ja kardemummaripaus kahvin joukossa ja kynttilä. Nyt herkuksi pääsi pari wilhelmiina-pikkuleipää, joita leivoin perjantaina. 

Ainekset:
100 g voita 
1 dl sokeria
2 rkl siirappia
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi, sokeri ja siirappi hyvin sekaisin. Lisää jauhot ja leivinjauhe. Muotoile leivinpaperin päälle pellille pitkittäin 
kolmeksi tangoksi. Paista 175 asteessa noin 7 minuuttia. 
Leikkaa tangot vinoiksi viipaleiksi heti uunista otettuasi.

Nämä on herkulliseen makuunsa nähden ihan uskomattoman helppoja tehdä. Siis nopein ja yksinkertaisin pikkuleipäresepti ikinä. Jos wilhelmiinoista haluaa vielä jouluisemman makuisia, voi taikinaa maustaa joulun mauilla. Olen tehnyt näitä lisäämällä taikinaan jauhettua inkivääriä, joka sopii hyvin. 

17. joulukuuta: Joulutorin tunnelmia

Kävin tänään Tampereen Joulutorilla nauttimassa joulutunnelmasta. Liikkeellä oli moni muukin, mutta hyvin siellä silti pääsi liikkumaan ja autonkin sai pysäköityä lähelle. Kojuissa oli myynnissä pienten tuottajien käsitöitä ja herkkulahjoiksi sopivia tuotteita. 

Olin jo etukäteen nähnyt kuvia suuresta, valaistusta, punaisesta joulupallosta, joka Joulutorilla olisi. Sen halusin nähdä ja hienohan se olikin. 

Kävin nauttimassa glögit lämmitetyssä teltassa. Ulkolämpötilan ollessa likimain nollassa riitti teltassa lämpöä varmaan sisälämpötilaa verran, eli siellä tarkenisi kovemmalla pakkasellakin. 

16. joulukuuta: Taatelicookiet

Leipominen on lempipuuhiani kotona. Varsinkin näin joulun lähestyessä on kiva leipoa, kun pikkuleipiä ynnä muita voi viedä lahjaksi, eikä tarvitse itse syödä kaikkia. Toki se syöminenkin minulta onnistuu. Tänään töistä kotiuduttuani kaivoin jauhopussit kaapista ja parissa tunnissa olinkin leiponut lusikkaleipiä, wilhelmiinoja, taatelikeksejä ja pikku näkkäreitä. Aika tehokasta vaikka itse sanonkin. Nyt voi loppuillan oleilla sohvalla ja maistella herkkuja.

Minulla on makumuisto vuosien takaa täydellisen makuisista taatelikekseistä. Niiden ulkonäkö vaan ei erityisen kaunis ollut. Olenkin kerta toisensa jälkeen leiponut erilaisia taatelikeksejä, vaihtelevin reseptein, mutta aina siis makuparina näissä on ollut taatelit ja karvasmanteli. Tällä kertaa sovelsin cookietyylistä reseptiä gluteenittomaksi ja laitoin suklaahippujen sijaan pilkottuja taateleita. 

Ainekset:

100 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 kananmuna
1 dl tattarihiutaleita 
1,5 dl tattarijauhoja 
1,5 dl maissitärkkelystä
1 tl soodaa
100 g pehmeitä taateleita pilkottuina 
Muutama tippa karvasmanteliaromia

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa hyvin. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaksi. Lisää taatelit ja karvasmanteli. Lusikoi nokareiksi leivinpaperin päälle pellille. Nämä leviävät paljon. Paista 175 asteessa noin seitsemän minuuttia. 

Näistä tuli hieman cookien tyylisiä, hiukan ohuempia vaan ja taatelit ovat mukavan pehmeitä sattumia joukossa. Herkullisia maidon kanssa!

15. joulukuuta: Pieni joulumaa lasipurkissa

Näin Pinterestissä kuvia suloisista lasipurkkeihin tehdyistä jouluasetelmista. Näissä oli pohjalla useimmiten sokeria ja sitten jotain kivoja pikku figuureja asetelmana. Jossain oli tonttuja, jossain toisessa taas eläimiä.

Halusin tehdä oman pienen joulumaan purkkiin myös. Jääkaapissa oli sopivasti melkein tyhjä iso maustekurkkupurkki. Purkki siis tyhjäksi ja pesuun. Maalasin kannen valkoisella spray-maalilla. Purkin pohjalle kaadoin karkeaa suolaa lumeksi. Sitten alkoikin pähkäily ja 
etsiminen, mitä esineitä haluaisin joulumaahani? Lasipurkki kuitenkin on aika pieni, joten kovin isoja esineitä sinne ei mahdu. Valot halusin jossain muodossa ja löysin 
sisustusliikkeestä pienen led-valolla valaistun talon, joka mahtuu juuri ja juuri purkin suusta sisään. Valmiina askartelukaapissani minulla sattui olla muovinen jääkarhufiguuri ja joulukoristeiden joukossa piparityttö. Maalasin pari männynkäpyä vihreäksi maallaamaan puita. Sitten purkki olikin jo täynnä. Tästä tuli kiva joulukoriste sohvapöydälle.

Seuraavaksi voisin tehdä joulumaan pikku kasvihuoneeseeni. Siihen sopisi enemmän tavaraa kuin lasipurkkiin. Minulla on ikkunalla vuoden ympäri minikasvihuone, keväällä kasvatan siinä taimia, mutta muina vuodenaikoina pidän siinä jotain koristeita. Täksi jouluksi kasvihuoneeseeni päätyi kasa käpyjä ja joulupalloja valojen kera. Jonkin minikokoisen 
joulukukan vielä näkisin sinne sopivan. Yritin jo pienikokoista hyasinttia sinne sovittaa, mutta se oli kuitenkin liian iso. Katsotaan mitä vielä siihen keksisin.

Arkipäivät tällä viikolla menee töiden parissa, iltaisin ei kovin paljon ehdi tehdä ja pimeäkin tulee, ennenkuin ehtii töistä kotiin. Huomenna töiden jälkeen aion kuitenkin leipoa, vuodesta toiseen olen yrittänyt löytää sitä täydellistä reseptiä jouluisille taatelipikkuleiville. Saapa nähdä onnistunko tänä vuonna.

14. joulukuuta: Valkoinen hyasintti

Kissojen vuoksi meillä ei kovin paljon kukkia tai viherkasvejakaan yleensä ole, koska kissat tapaavat tehdä kasvien ja kukkakimppujenkin kanssa turhan läheistä tuttavuutta. Maljakoista koitetaan juoda vettä ja lehtiä pureskellaan. Hyasintti kuuluu kuitenkin niihin kukkiin, jotka eivät kissoja kiinnosta. Hyasintin tuoksu jakaa mielipiteitä ja kieltämättä se on voimakas. Samalla se on yksi joulun tunnistettavimpia tuoksuja. Tänään töistä tullessani ja kotioven avatessani hyasintin tuoksu leijuikin nenääni. Kukka oli auennut juuri sopivasti.

Valkoinen hyasintti on väriltään eniten makuuni. Asettelin vanhaan lasipurkkiin hyasintin ja piilotin multapaakun sammaleella. Lämpimässä huoneilmassa hyasintin kukat kuivuvat harmillisen nopeasti. Varmaan kukan nosto yöksi viileään saattaisi auttaa kukkaa kestämään pidempään, mutta kuka oikeasti niin jaksaa tehdä? Onneksi hyasintti on niin edullinen, että niitä raaskii ostaa joulun alla uuden aina entisen kuivuttua. 

Istutin jo syksyllä mehikasveja lasimaljaan. Mehikasvit sopivat kotimme yksinkertaiseen tyyliin ja ovat lisäksi helppohoitoisia eivätkä kissatkaan ole niistä kiinnostuneita. Kasvien ympärille kaadoin ruukkujen peitoksi koristehiekkaa. Nyt jouluksi laitoin asetelmaan mukaan muutaman koristetimantin.


Tämän joulun trendikkäin kukka tai ehkä pitäisi sanoa kasvi, vaikuttaa olevan eukalyptuksen oksa. Lehtien kuvissa ja blogeissa on näkynyt eukalyptuksesta tehtyjä kransseja ja oksia on maljakoissa yksittäin sekä muiden kukkien kanssa. Aion lähteä eukalyptuksen oksia vielä itsellenikin kukkakaupasta hakemaan ennen joulua. 

13. joulukuuta: Lusikkaleivät

Lusikkaleivät ovat pikkuleivistä parhaita! Suvun lusikkaleipämestari oli edesmennyt isoäitini, yritän hänen jalanjäljissään saada vielä jonain vuonna yhtä suussa sulavia lusikkaleipiä valmistettua. Niiden leivonnassa se salaisuus taitaa olla voin ruskistus. Vielä kertaakaan tähän mennessä en ole malttanut voin antaa ruskistua riittävästi. Tänä jouluna yritän taas uudelleen. 

Aikaa vievää lusikkaleipien valmistus toki on, kun taikinaa yksi pikkuleivän puolikas kerrallaan lusikalla muotoilee. Liian isolla lusikalla tehdyt lusikkaleivät eivät makuuni sovi, joten aikaa ja hermoja tähän puuhaan täytyy varata. Lusikan kuuluu olla juuri se oikean mallinen vanha pikkulusikka. Lusikkalaatikossani on yksi juuri tätä tarkoitusta varten oleva lusikka. Kovin pientä määrää kuitenkaan ei kannata tehdä, muutenhan nämä herkkupalat loppuvat kesken!

Ainekset:
200 g voita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta 

Laita voi kattilaan, anna sulaa ja ruskistua. Jäähdytä voisulaa hetki, sekoita joukkoon sokerit. Sekoita joukkoon yhdistetyt jauhot ja leivinjauhe. Muotoile lusikalla ja asettele pellille. Paista 200 asteessa noin 8 minuuttia, ole tarkkana, etteivät lusikkaleivät tummu liikaa. Täytä jäähtyneet lusikkaleivät ja kierittele Siro-sokerissa. 

Paras täyte lusikkaleipiin on suvun perinteiden mukaisesti mustaherukkahyytelö. Joku toinen taas vannoo omenahillon tai vadelmamarmeladin nimeen.

12. joulukuuta: Joulukuusen koristelua

Joulukuusi on tärkeä osa jouluista kotiani. Mitä aiemmin kuusi on sisälle kannettu ja koristeltu, sitä parempi. Useana vuonna joulukuusi on hankittu jo marraskuun puolella tai viimeistään itsenäisyyspäivän aikaan. Eihän kuusen tuomasta joulutunnelmasta ehdi nauttia riittävän kauaa, mikäli kuusi koristellaan vasta aattona. Tänä vuonna kuusimetsään päästiin joulukuun ensimmäisenä päivänä.

Se ainoa oikea kuusi on mielestäni suomalainen metsäkuusi. Ei mikään pörheän tuuhea jalostettu rotukuusi vaan aito metsän kasvatti. Meillä on onneksemme ollut aina mahdollisuus saada joulukuusi sukulaisten metsistä, joten olemme saaneet kuusen nopeasti
 kaadon jälkeen veteen ja varmastikin siksi kuusemme on kestänyt koko joulukuun kauniina. Useimmiten olen päässyt itse kuusimetsän mukaan valitsemaan kuusta, mutta joinakin vuosina kuusi on tullut jopa kotiin asti kuljetettua. Kiitos siis ihanille sukulaisille joulukuusistamme!

Kodissani on korkea olohuone, joten sitä myöten tilaan sopii korkea kuusi. Taisi tulla tänä vuonna vielä viime vuotista hieman korkeampi valittua. Ainoa huono puoli isossa kuusessa on, että vaikka koristeita olisi kuinka paljon ne ikään kuin hukkuvat kuuseen. 

Kuuseen tulee valot, jotka ovat tavallisista kuusenkynttilöistä poiketen kaunis pallovalosarja. Harmikseni viime joulun alla kuusta koristellessani rikoin yhden palloista! Olin kuvitellut pallojen olevan muovia, mutta selvisi, että ne ovatkin lasia, kun yksi palloista helähti lattiaan. Vakikoristeisiin kuuluu myös latvatähti, niitä on minulla hopean ja kullan värinen, joten vuosittain voi koristelun sävyjä hieman vaihdella. Tykkään laittaa kuuseen paljon joulupalloja koristeiksi. Ennen pallojen asettelua joulukuuseen ajattelin, että onpa niitä paljon, mutta aika harvassa ne kuusen oksilla näyttävät olevan.

Joulukuusesta pitävät myös kissamme. Tai oikeastaan kissat pitävät aivan erityisesti kuusen vedestä. En tiedä miksi, mutta kuusen jalasta vesi on kissojen mielestä parhaimmillaan, joten kuuselle, tai siis kissoille, täytyy muistaa kaataa vettä usein. Kuusi on kodissani 
kaatunut kissojen toimesta vain yhtenä jouluna, ihme kyllä. Silloin oli asialla edesmennyt Iines -kissamme, jonka suosikkileluja olivat joulupallot suoraan kuusen oksilta poimittuna. Erään kerran pallon ripustusnaru oli niin tiukassa oksassa, ettei se irronnut ennenkuin kuusi oli kaatunut.

11. joulukuuta: Adventtisukat puikoilla

Olen alunperin alkanut kirjoittaa tätä blogia neuleharrastukseni merkeissä. Vuosia on kulunut ja välillä on ollut aikoja, etten ole neulonut kuukausiin. Kuitenkaan en kokonaan ole tätä harrastusta hylännyt, onhan neulominen mukavan luovaa ja rentouttavaa puuhaa. 

Joulukuun seitsemäntenä päivänä blogeja selaillessani osui silmiini Sweet things -blogissa hauskan näköiset tekeillä olevat kirjoneulesukat. Luin hieman tarkemmin. Kyseessä oli adventtisukat, joiden mallista siis joka adventti paljastuu palanen lisää. Tässä kohtaa oli jo 
kaksi adventtia reilusti ohitettu, joten minun piti alkaa neulomaan tuota pikaa.

Kipaisinkin käsityökaapilleni penkomaan sopivaa sukkalankaa. Lankavarastoni on tosiaan sitä luokkaa, että saatoin olla melko varma, että löydän sukkalangat ilman kauppareissua ja 
niin kävikin. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty Novitan Seitsemää veljestä, mutta teen omat sukkani mieluummin hieman ohuemmasta langasta. Päälangaksi valikoitui Novitan Nalle -lanka, jonka olen itse värjännyt koivunlehdillä kymmenen vuotta sitten. Punainen lanka on vajaa jämäkerä Online Supersocke 100 -lankaa jostain edellisestä sukkaprojektista ja harmaa myös jostain sukista ylijäänyttä Sisua.

Ensimmäisen illan aikana ensimmäinen sukka oli jo miltei kantapäässä ja saatoin todeta, että sukilla on mahdollisuus valmistua jouluksi. En ole siis montaa tuntia vielä näihin ehtinyt käyttää. Tänään on taas tullut uusi osa sukkamallia esille neulottavaksi, joten riittää neulomista. 

10. joulukuuta: Piparkakkutalojen leivontaa

Palasin äsken kotiin juuri päivän pimentyessä. Nyt on iso osa joululahjaostoksista tehtynä. Vielä jotain on hankkimatta, mutta ei stressiä niistä, ainakaan vielä. Ideaparkissa oli liikkeellä iso joukko muita ihmisiä samalla asialla, mutta silti ei tarvinnut ihmeemmin jonotella missään ja hermot säilyivät.

Eilen keittiössäni valmistui piparitaloja. Piparkakkutalon tai oikeastaan -talojen leipominen ja koristelu on ehdottomasti tärkeä osa jouluun valmistautumistani. Piparitaloni ovat oikeastaan pikku mökkejä, noin kymmenen senttiä korkeita. Malli on minulla ollut sama perinteinen jo vuosia. Säilytän kaavaa ja aina joulun lähestyessä leikkaan saman kaavan mukaisesti paperit muoteiksi. 

Ainekset:
0,75 dl tummaa siirappia
1,5 dl vettä
4 dl sokeria 
3 tl neilikkaa
3 tl kanelia
3 tl pomeranssinkuorta 
3 tl inkivääriä
3 tl soodaa
250 g margariinia
14 dl vehnäjauhoja

Mittaa kattilaan siirappi, vesi, sokeri, mausteet ja sooda. Kiehauta seos. Laita margariini kuumaan seokseen ja anna sulaa. Sekoita joukkoon jauhot seoksen ollessa vielä lämmin. Annan taikinan tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Kauli ja muotoile piparitalojen osat. Paista 175 asteessa n. 8 minuuttia.  

Piparkakkutaloa tehdessä taikinan tulee olla paljon tiiviimpää ja kovempaa kuin varsinaisia 
pipareita leipoessa, varsinkin jos aikoo tehdä ison talon. Eli makunsa puolesta tämä ei ehkä 
se kaikkein herkullisin piparitaikina ole, mutta piparitaloja leipoessa onkin taikinan rakennusominaisuudet tärkeintä! Kun piparitalo koristellaan sokerikuorrutuksella ja karkeilla, niin kyllähän tästä maistuvaa tulee. Voin tunnustaa, että viime jouluksi ostin varsinaisina pipareina syötäviksi Annas -merkin piparkakkuja, mun makuuni ne ovat hyviä, enkä 
enää piparitalojen leipomisen jälkeen viitsinyt leipoa pipareita erikseen.

Itse liimaan piparitalon osat yhteen sulatetulla sokerilla. Se on kuumaa ja polttavaa, mutta en ole enää muutamaan vuoteen onnistunut polttamaan sormiani. Ehkä kokemus tekee mestarin tai sitten tuurilla on osansa. Tämä on vaan niin kätevän nopea tapa verrattuna sokerikuorrutteella kokoamiseen. 

Pieniä piparitaloja on kiva antaa lahjaksi. Niinpä näitä tuleekin joulun alla 
leivottua aikamoinen määrä. Teen näistä joulupöytään tarjottimelle asetelman useammasta talosta ja karkeista ja muista pikku herkuista.

9. joulukuuta: Puolukkamacaronit

Lusikkaleivät ja piparit ovat perinteisiä joulun pikkuleipiä, mutta uudempi suosikkini on macaronit. Jouluisia macaroneista saa värjäämällä taikinan punertavaksi. Suosikkitäytteeni joulun aikaan on puolukkainen tuorejuustotäyte. Pari tuli maistettua ja oli niin herkullisia! Ihanan rapsahtava kuori ja pehmeänsitkeä sisus, kyllä maistuvat kahvipöydässä. 

Ainekset:
3 valkuaista
Ripaus suolaa
0,5 dl sokeria
Punaista elintarvikeväriä

2 dl tomusokeria 
75 g mantelijauhetta 

Vaahdota valkuaiset, suola ja väri kevyesti. Lisää joukkoon sokeri ja vatkaa kunnes seos on paksua. Sekoita joukkoon nuolijalla keskenään sekoitetut ja siivilöidyt tomusokeri ja mantelijauhe. Pursota leivinpaperin päälle pellille pyörylöiksi. Minulla näistä tuli kaksi pellillistä, eli n. 50 pienikokoista puolikasta. Anna kuivahtaa ainakin 30 min. Paista 125 asteessa n. 20 minuuttia tai kunnes irtoavat paperista helposti. 

Täyte:
80 g tuorejuustoa
40 g puolukkasurvosta 
80 g tomusokeria

50 g voita sulatettuna

Sekoita täyteen aineet ja anna jähmettyä jääkaapissa. Pursota tai lusikoi macaronien toiselle puolikkaalle ja aseta toinen puoli päälle. Täyteen määrät kuulostaa hassulle, mutta täytettä kuluu aika vähän, joten ainesten määrätkin on suhteutettu pieniksi. 

Kompastuskivenä minulla näitä leipoessa on liika hätäily. Melkein aina käy niin, etten jaksa kuivattaa pursotettuja macaroneja riittävän kauaa ennen paistoa ja silloinhan nämä pikkuleivät eivät kohoa kauniisti. Vielä minulla olisi myös harjoiteltavaa tasakokoisten pikkuleipien pursotuksessa, toisista tuppaa tulla isompia ja toisista pienempiä, mutta makuun se ei onneksi vaikuta.

8. joulukuuta: Banaanikakku

Joulun leivonnaisista perinteisimpiin kuuluvat kuivakakut. Suosikkejani ovat hedelmäkakku ja taatelikakku. Jouluna on kuitenkin kahvipöydässä niin paljon muutakin, että vähän harmittaa, kun kaikkea ei kuitenkaan jaksa maistaa. Paras siis aloittaa herkuttelu tältäkin osin jo hyvissä ajoin. 

Leivoin eilen vähän hävikistä herkuksi ajatuksella banaanimaustekakun. Hedelmälaatikossa oli pari erittäin kypsää banaania, eli parhaimmillaan leivontaan siis! Makuni on banaanien kohdalla varmaan vähän erikoinen, sillä sinällään syötynä banaanit ovat minusta parhaimmillaan vähän vihertävinä, ehkä jonkun mielestä raakoina. Tämä maku minulla on ollut jo lapsesta saakka, kuulemma olen päiväkerhossa kieltäytynyt syömästä eväsbanaaniani, jossa oli pari ruskeaa pilkkua kuoressa. Se oli mielestäni pilalla. Mutta tosiaan leivontaan ja smoothieen banskut saavat olla ruskeapilkullisia tai vaikka kokonaan ruskeitakin kuoreltaan. Joskus olen näitä ruskeaksi kypsyneitä banskuja pilkkonut pakastimeen rasiaan myöhempää tarvetta varten, jos näyttänyt siltä, etten muutamaan päivään niistä ehdi mitään valmistamaan. 

Ainekset: 
100 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
0,5 dl tummaa siirappia
2 kananmunaa
2 banaania soseutettuna
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5  dl mantelijauhetta 
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
ripaus suolaa
0,5 tl neilikkaa
2 tl kanelia
1 dl kahvia

Vaahdota rasva, sokeri ja siirappi. Lisää joukkoon munat ja vatkaimella sekoittaen. Sekoita joukkoon vuorotellen banaanisose, sekoitetut kuivat aineet ja kahvi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa 45 minuuttia. 

Kakku on rakenteeltaan mehevän kostea, eikä mikään kuivakka kuivakakku. Tämä sopisi myös jäätelön kanssa jälkkärinä tarjottavaksi. Mutta nyt aion laittaa puolikkaan kakusta 
pakastimeen, ettei vahingossa tule heti syötyä kaikkea. 

7. joulukuuta: Joulukorttien askartelua

Itse tehtyjen joulukorttien valmistaminen ja lähettäminen kuuluu joulunalusajan puuhiini. Parina vuonna kortiksi on päässyt sopiva valokuvakin, mutta tavallisesti olen askarrellut kortit omin käsin. Tänä vuonna hoidin korttiaskartelut harvinaisen ajoissa, taisi olla jo marraskuun puolivälissä. Kuvassa on muutaman menneen vuoden kortteja, tämän joulun kortit on valmistettu ja postissa, mutta vielä en toki halua paljastaa miltä ne näyttävät, jotta läheiseni voivat avata joulukorttikuorensa yllätyksenä.

Vaikka pidän askartelusta, en kuitenkaan ole valmis käyttämään korttien tekemiseen montaa iltaa, kehittelen helpon ja nopean korttimallin, jolla saan sarjatyönä valmistettua kortin jokaiselle saajalle muutamassa tunnissa. Joskus on joulukorttien valmistus mennyt hieman viime tinkaan ja olen huomannut että hupsista vaan, kortit on saatava postiin huomenna ja niinpä ne on saatava valmiiksi erittäin nopeasti ja helposti. Minulle on vuosien saatossa kertynyt sen verran askartelumateriaaleja, että niistä saisi joulukortit koostettua ilman kauppareissua, mutta tokihan on hauskaa silti tutkia mitä uutta paperitavaraa kaupoista löytyy: nauhoja, teippejä, tarroja, glittereitä jne.

Joulun lähestyessä postilaatikolla käynti on hauskaa, melkein joka päivä sieltä löytyy jonkun sukulaisen tai ystävän lähettämä joulukortti. Meille tulleet joulukortit pääsevät esille takan 
reunalle. Olen iloinen jokaisesta saadusta joulukortista ja tietenkään en odota, että kaikilla olisi mahdollisuus lähettää kortteja saati tehdä kortit itse. Kukin tavallaan!

6. joulukuuta: Itsenäisyyspäivän viettoa

Itsenäisyyspäivään kuuluu hieman harras tunnelma. Kiitollisuuden tunteet Suomesta ja suomalaisuudesta. Meillä on kaunis luonto, turvallinen kotimaa, oma äidinkieli ja omat perinteet. Tänään pysähdyn ja hiljennyn ajattelemaan kodin, kulttuurin ja läheisten merkitystä. Mielessäni ovat sotaveteraanit, erityisesti oma edesmennyt pappani. 

Aamulla tapasin kollegan, joka asuu ulkomailla. Hänellä oli päässään hiuskoriste, jossa oli Suomen lippu. Tajusin, että ulkomailla asuessa kotimaata tulee arvostettua eri tavalla kuin täällä asuessa. Itse olen ollut pisimmillään pois Suomesta muutaman kuukauden ajanjakson opiskelijavaihdossa ollessani ja aina hyvin ylpeänä kerroin olevani Suomesta. 

Itsenäisyyspäivän ohjelmassa ei minulla ole tänä vuonna koti-iltaa kummempaa. Sytytän sinivalkoisen kynttilän, se kuuluu itsestäänselvästi illan tunnelmanluojaksi. Linnan juhlia tulee varmaan seurattua sen verran, että pääsen selville kauneimmista puvuista. 

5. joulukuuta: Possunäkkärit

Olen monena vuonna leiponut joulun juustotarjottimelle pieniä ruisnäkkileipiä vaihteluksi vaaleille kekseille. En ole aiemmin kiinnittänyt sen enempää huomiota näkkärien muotoon. Nyt kuitenkin keksin, että tottakai poronäkkärit olisivat paljon hienompia kuin jotkut tylsät neliöt. Löysinkin kaupasta hienon poropiparimuotin. Ongelmaksi kuitenkin koituivat poron sarvet. Ruistaikina olikin rakenteeltaan sen verran hankalaa käsitellä verrattuna pikkuleipätaikinoihin, että monihaaraiset sarvet eivät meinanneet millään irrota muotista. Vaihdoin sitten possumuottiin ja aika hauskoja tuli.

Ainekset:
2,5 dl vettä
1 tl suolaa
5dl ruisjauhoja

Sekoita ainekset, anna taikinan levätä hetki. Kauli ruisjauhojen avulla hyvin ohueksi ja ota muotilla haluamasi muotoisia näkkäreitä tai leikkaa taikinapyörällä neliöiksi. Paista 200 asteessa noin 6 minuuttia, ohuina nämä palavat helposti. Näillä ainemäärärillä tulee aika iso määrä näkkäreitä, tavallisen kokoisella piparimuotilla tuli viitisenkymmentä possua. 

Tässä taikinassa käytin jauhoina pelkkää ruista, enkä halunnut laittaa hiivaakaan. Nämä 
ovat siis hyvin pelkistettyjä reseptiltään. Totesin, että taikina kannattaa kaulita aivan millinohueksi, koska nämä ovat hyvin tiiviitä ja liian paksuiksi jätettyinä suorastaan kovia. Kuvassa possun päällä on viipale Valion Ritari -juustoa, herkullinen yhdistelmä! 

4. joulukuuta: Omenaglögi

Tänä aamuna herätessäni oli pakkasta 15 astetta. Maassa on pieni lumikerros, puut kauniin huurteen peitossa ja aurinko paistoi aamupäivän ajan kirkkaasti. Kaunis toisen adventin aamu siis. Tein heti aamulla tulet takkaan ja nyt onkin korillinen puita poltettuna.

Syksyn omenasatoa mehuksi ja hilloksi keitellessäni tuli mieleeni, että teenpä samalla glögiä jouluksi. Pullottaessani omenamehua laitoin pulloon mehun joukkoon kokonaisen kanelitangon ja puolikkaan vaniljatangon. Jääkaapin viileydessä omenamehu on jalostunut glögiksi. 

Monena vuonna olen joulunaikaan maustanut kattilassa keittämällä omenamehua glögiksi, ja onnistuuhan se niinkin. Mikäli nämä valmiit omenaglögini loppuvat, täytyy sitten turvautua samaan keinoon tänä vuonnakin. Minulla on vielä jäljellä myös syksyllä keittämääni puolukkamehua ja voisin sitäkin kokeilla valmistaa glögiksi vaihteluksi vaalealle omenaversiolle.