tiistaina, tammikuuta 31, 2017

Porkkanakakku

Muutama vuosi sitten olin viemässä porkkanakakkua työpaikan kahvipöytään. Laitoin kakun paperikassiin pyörän ohjaustankoon ja lähdin polkemaan. Kun ylitin rotvallin reunan, hupsista vaan, paperikassista hajosi pohja ja kakku tippui maahan. Onneksi oikein päin ja onneksi olin suojannut vuoan hyvin kelmulla!

Nostin vuoan maasta, laitoin sen  pyöräntarakalle ja kiinnitin mustekalakuminauhoin. Matka jatkui, kunnes tuli kuoppa kadussa vastaan ja kakkuni tipahti maahan. Luojan kiitos, edelleen oikein päin! Nostin vuoan jälleen maasta. Totesin, että paras pitää sitä kädessä ja jatkoin pyöräilyä. Matkalla tuli vielä jyrkänpuoleinen ylämäki, jossa hieman horjahdin polkiessani kakku kädessä ja eiköhän se sitten tippunut maahan vielä kolmannen kerran.

Hyvällä tuurilla edelleen kakku tippui edelleen oikein päin kelmut turvallisesti ympärillään. Tällöin vihdoin uskoin, että minun on paras kävellä loppumatka, koska porkkanakakku ei enää neljättä pudotusta kestäisi. Porkkanakakku pääsi siis kahvipöytään, mutta irtopohjavuoka kolhiintui soikeaksi ja lommoille.


Porkkanakakku on hämmentävä leivonnainen, miten tavallinen juures voi muuttua muutaman muun aineksen kera herkulliseksi kakuksi? Tässä reseptissä on vieläpä voin sijaan öljyä. Eli siis juureksia ja pehmeitä rasvoja, melkein terveellinen kakku siis!

Ainekset:
350 g porkkanaa raastettuna
2 dl rypsiöljyä
4 kananmunaa
4 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl kanelia
Ripaus suolaa

Kuorrute:
25 g voita sulatettuna
75 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g tomusokeria

Mittaa kulhoon porkkanaraaste, öljy ja kananmunat. Vatkaa vaaleaksi sähkövatkaimella. Lisää yhdistetyt kuivat aineet ja sekoita taikinaksi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla. Anna kakun jäähtyä. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja levitä kakun päälle. Porkkanakakku vain paranee oltuaan yön yli jääkaapissa vetäytymässä.


Saapa nähdä millaisia kommelluksia on huomisaamuna tiedossa, kun vien kakun työkavereilleni kahvihetken herkuksi. Aika liukasta saattaa ainakin olla, joten täytyy kävellä varovaisesti!

tiistaina, tammikuuta 17, 2017

Mohairneule

Joskus mulla oli periaatteena, että mun täytyy neuloa itselleni ainakin yksi neuletakki tai -pusero täytyy vuoden aikana. Tässä ehti olla muutama välivuosi, jolloin tämä tavoite ei täyttynyt. Tänä syksynä kuitenkin innostuin taas neulomaan enemmän ja tein neuletakin itselleni.


Halusin tehdä rennon ja hieman pidemmän mallisen neuletakin. Ajattelin tämän neuleen käytettäväksi aukinaisena, joten en tehnyt mitään nappilistaa tai muuta kiinnitystä.  Hihat jätin lyhyehköiksi, ne ulottuvat puoliväliin käsivartta.

Lankoja on kaappeihin kertynyt, joten kauppaan minun ei tarvinnut lähteä. Neuloin tämän takin langoista, jotka olen saanut synttärilahjaksi kuusi vuotta sitten. Onneksi langat eivät pilaannu, vaikka odottelisivatkin kaapissa tovin ja toisenkin! Lankana on Novitan Rose Mohair, jota kului vain 
vajaa 200 g eli neljä kerää. Uskomattoman riittoisaa lankaa siis. Neuloin 5 mm puikoilla, koska neulekäsialani on löysää ja siksi valitsen aina pienemmät puikot kuin langalle suositetaan.



Silmukkamääriin otin osviittaa Kalastajan vaimon Puno -neuletakista. Neuloin kuitenkin helmaan ja hihansuihin, sekä etuosan reunoihin ainaoikeaa, jotteivät ne kiertäisi niin helposti. Hihojakin hieman istutin olkasaumoihin. 

Tämä on ollut talven käytetyin vaatteeni, joten olen tyytyväinen, että sain puikot taas napattua käteeni tauon jälkeen. Kuvastakin jo erottuu pientä käytön jälkeä tässä neuleessa. Olen juuri aloittelemassa saman tyylistä neuletta toisesta langasta. Saapa nähdä milloin saan sen valmiiksi!

maanantaina, tammikuuta 09, 2017

Puolukkasmoothieta kulhossa

Aikaisina työaamuina syön aamupalan bussissa matkalla töihin, mikropuuron eväskiposta ja juon teen termosmukista. Tänään kuitenkin sain heräillä ja tehdä aamutoimet rauhallisempaan tahtiin. Aamupalallekin oli aikaa pöydän äärellä paperi-Hesarin seurassa. Olen venyttänyt ruokakauppaan menoa, joten aamupala oli sitä mitä kaapista löytyy.


Smoothieen löytyy ainekset aina, siihen kun voi laittaa melkein mitä vaan. Tänään kulhoon päätyi cashewpähkinöitä, chian siemeniä, tattarihiutaleita, banaani, pari taatelia ja puolukoita. Oikein hyvin maistuva aamupalahan tästä tuli. Ripottelin päälle vähän pähkinöitä, siemeniä ja puolukoita, hauskempi syödä, kun on vähän suutuntumaa. Puolet söin heti, puolet pääsi evääksi töihin. Smoothiesta tuli vieläpä tammikuun teeman mukaisesti vegaaninen. En virallisesti osallistu vegaanihaasteeseen, mutta olen kuitenkin hieman kiinnittänyt huomiota siihen mitä lautaselle päätyy. Muutenkin kyllä syön hyvin pitkälti kasvisruokaa. Tämä sopii hyvin alkuvuoden terveellisyysteemaankin.


Oikeastaan nyt on kuivakaappiin kertynyt pakkauksia sitä sun tätä niin paljon, että koitan vältellä kaupassa käyntiä niin pitkään kuin mahdollista. Vaikka ensi vilkaisulla näyttäisi siltä, että jääkaappi on liki tyhjä, aina kuitenkin pienellä luovuudella saa useammankin ruuan rakennettua. Pari päivää sitten olisi ollut mahtavat pakkassäät pakastimen pesua varten, mutta en sattumalta ollut tällöin kotona, joten pakastin jäi siis sulattamatta silloin. Nyt onkin hyvä aika syödä myös pakastin tyhjäksi pesua varten. Kesällä poimittuja marjoja on vielä runsaasti jäljellä pakastimessa. 

lauantaina, tammikuuta 07, 2017

Kymmentuhatta askelta

Kerroin, etten harrasta uudenvuodenlupauksia. Kuitenkin yleensä joulun jälkeen minulle tulee innostus elää terveellisemmin ja liikkua enemmän. Näin ehkä käy monelle muullekin, johtuuko tämä sitten jouluisesta suklaakonvehtikuurista vaiko naistenlehtien otsikoista, mene ja tiedä. 



Kävelen työpäivinä matkat kotoa bussille ja takaisin, reippaan kilometrin per sivu. Lisäksi työssä olen liikkeellä lähes koko ajan, kuitenkaan en tätä varsinaiseksi liikunnaksi laske, vaikka askelia kertyykin. Muu liikkumiseni on kausittaisempaa. 

Innostun aina hetkeksi jostain lajista, mutta syystä tai toisesta mikään laji ei ole säännölliseksi harrastukseksi, harmi kyllä, päässyt muodostumaan. Olen kokeillut monia ryhmäliikuntatunteja: Testattuna on lähes kaikki Les Mills -tunnit ja monet muut mitä kuntokeskusten valikoimissa on. Salilla olen käynyt myös, mutta ei siihenkään ole rutiinia päässyt muodostumaan. 


Viime kevään kävin viikottain astangajoogassa, mutta valitettavasti tunnit olivat suhteellisen pitkän matkan päässä ja siksi niille pääsemisestä tuli enemmän rasite kuin ilo. Sinänsä astangajooga on lajeista se, jonka kokeilusta olen saanut eniten. Ohjaaja tunneilla oli todella hyvä, rauhallinen, mutta samalla innostava. Monilla ryhmäliikuntatunneilla olen kyllästynyt siihen, että samaa sarjaa toistetaan ja toistetaan, mutta näillä astangajoogatunneilla oli paljon etenevämpi tunnelma.



Lenkkeily on sitten muodostunut "mun lajikseni". Se ei ole samalla tavalla aikatauluista kiinni, kun ryhmäliikunnat tai vaadi kotoa muuhun pisteeseen hakeutumista kuin salille meno. Lenkille on helppo lähteä ilman suunnittelua yksin tai välillä on kiva sopia lenkkitreffit kaverin kanssa. Vuosien varrella on vauhti vaihdellut kävelystä juoksuun. Lenkkimatkat ovat olleet lyhyitä tai vähän pidempiä. Välillä olen lenkkeillyt lähes joka päivä ja joskus on tullut taukoa viikkoja, jos ei kuukausiakin. 


Tammikuun ensimmäisenä päivänä päätin, että yrittäisin joka päivä kävellä vähintään kymmenentuhannen askeleen edestä. Kotona ja töissä liikuttuja askelia en laske, vaan tavoitteeni siis on lähteä lenkille joka päivä. Viikko on nyt takana ja ainakin tämä on toteutunut, myös näinä muutamana reippaamman pakkasen päivänä. Eilen sain lenkkiseurakseni toisen siskoni. Teimme lenkin ihanan lumisissa maisemissa auringon paistaessa kirkkaasti.

torstaina, tammikuuta 05, 2017

Kevättunnelmissa

Omakotitaloasujana olen kiinnostunut puutarhajutuista, vaikka omaa pihaa vielä koristavat lähinnä rikkaruohot. Haaveilen, että vielä jonakin kesänä pihamaani on rauhoittava keidas kauniiden istutusten, upeiden havukasvien ja  kiviaiheiden kera. Tähän on vielä hyvin pitkä matka, mutta hetkeksi vaivun aina unelmiin ja olen ajattelematta miten kaukana tuosta keidastunnelmasta vielä ollaan.


Seuraan muutamaa puutarhablogia ja huomasin, että niissä eletään jo vahvasti kevättunnelmissa. Inspiroiduin sitten itsekin hieman miettimään tulevaa kesää ja pihamaatani, vaikka pakkanen paukkuu ulkona parissakymmenessä asteessa. Avainsanojani oman pihan suhteen voisivat olla helppohoitoisuus, havut, kivikkokasvit ja erilaiset heinät. Eipä tosin sellaista kaunista puutarhaa taida ollakaan, jolle ei mitään tarvitsisi tehdä, mutta kun pinta-alaakin pihamaalla on, niin kovin paljon jatkuvaa nyppimistä ja kitkemistä vaativia istutuksia en halua.


Sain käsiini muutaman siemenluettelon ja selailin minkä kasvien siemeniä voisin tilata ja kasvattaa. Näissä luetteloissa olikin monien kasvien siemeniä, joita olen nähnyt lähinnä valmiina taimina puutarhamyymälöissä. Jospa kokeilisin kasvattaa joitakin näistä itse. Erityisesti kiinnostuin heinäkasveista, niissä onkin koossa ja värissä paljon vaihtelua.  Ei kai pihassa ole pakko olla varsinaisia kukkivia perennoja? Minulle riittäisi kukiksi kesäkukat ruukuissa. Heinäkasveista voisin kokeilla vaikka jopa puolitoista metriä korkeaksi kasvavaa elefanttiheinää tai yhtä korkeaa pampaheinää. Myös matalampi nuokkugammaheinä ja hopeaheinä sopisivat pihalleni.

Kesää kaipaillessa kuviin pääsivät tänään joululta kukkivat skimmia ja amaryllis. Nämä onkin kuvattu talvilomaillessani muutaman päivän lapsuusmaisemissani. Näillä pakkasilla ei oikein ulkokuvia tohdi ottaa, joten kuvailut jää sisätiloihin. Mutta kyllä ulkonakin on tarjennut sen verran käydä, että veimme ruokaa pikkulinnuille lintulaudalle ja peuroille pellon reunaan.

sunnuntaina, tammikuuta 01, 2017

Vuoden aloitus

Vuoden vaihtuessa on aika muistella mennyttä vuotta. Vuodet eivät toistu samanlaisina toistensa jälkeen, elämässä on hyviä aikoja ja joskus niitä vähemmän hyviä hetkiäkin. Positiivisesta ajattelusta saa niin paljon voimaa, joten mieluummin ajattelen niitä hyviä asioita, joita on onneksi paljon, paljon enemmän kuin huonoja. Kaiken kaikkiaan siis olen tyytyväinen vuoteen 2016. 


Mistä olen kiitollinen? Kenen kanssa vietin aikaa mukavissa merkeissä? Missä hauskoissa paikoissa tuli käytyä? Mitä uutta opin? Mikä sai minut hyvälle tuulelle? Milloin koin onnistuneeni? Nämä kysymykset tuovat mieleeni monia ihania hetkiä perheen ja ystävien parissa, kivoja tapahtumia ja onnistumisia pienissä asioissa.


Olen jo monta vuotta sitten todennut, etten halua tehdä varsinaisia uuden vuoden lupauksia. Ei kai elämää pitäisi jaksottaa vuoden mittaisiin paloihin? Haluan ajatella joustavammin ja kokonaisvaltaisemmin. Aion muistaa pysähtyä hetkeen enemmän ja arvostaa kutakin päivää. Aion tarttua toimeen ja saada aikaan enemmän, sen sijaan, että käyttäisin aikani liikaan pohtimiseen ja suunnitteluun. Aion pitää hauskaa ja tehdä asioita mistä pidän.


Ainahan sitä voisi yrittää elää terveellisemmin, liikkua enemmän ja syödä paremmin. Nyt siis työnnän karkkikipon sivuun ja lähden lenkille tammikuiseen lumisateeseen.  

Tervetuloa vuosi 2017, olen valmis!