maanantaina, kesäkuuta 26, 2017

Kesäloma!


Tänään on kesälomani ensimmäinen päivä. Etukäteen olin suunnitellut suuntaavani heti mansikanpoimintaan, mutta alkukesän viileyden ansiosta mansikat eivät vielä olekaan kypsiä, joten täytyy malttaa odottaa tovi. Oma piha kaipaisi puutarhatöiden tekijää. Nyt kuitenkin ulkona sataa niin paljon, ettei pihapuuhiin ole innostusta. Taidankin aloittaa lomani siivouspäivällä sisällä.




Juhannus sujui perinteisesti ystävien seurassa, heidän luonaan on kokoonnuttu varmasti jo yli kymmenenä juhannuksena. Ohjelmassa oli kesäkisailuita, eli tynnyrin päällä kävelyä ja puujalkakävelyä sekä rentoutumista paljussa ja saunassa sekä grilliruokaa. Pääsinpä ratsastamaankin viidentoista vuoden tauon jälkeen.


Viime viikolla leivoin suklaakakun, jonka vein työkaverien kahvihetkeä ilahduttamaan. Leipominen on kivaa, mutta minun ja miehen kahdestaan ei kannata jatkuvasti herkkuja syödä, joten kiva viedä näitä tuotoksia muillekin. Tässä kakussa kokeilin useampia, browniepohjaa, suklaamoussetäytettä ja kuorrutus on suklaaganachea. Koristeluun halusin överikakkutyyliä ja aika kiva tulikin. Koristeena on kirsikoita, pensasmustikoita, suklaapalloja sekä itsetehtyjä marenkeja ja valkosuklaalastuja.

maanantaina, kesäkuuta 05, 2017

Varpaille lämmikettä

Nämä sukat pääsivät puikoille jo talvella, mutta päättelin ne vasta viikonloppuna. Voisi kyllä todeta, että vaikka on kesäkuu, on ihan sopiva aika käyttää polvimittaisia villasukkia! Kesämekolle sen sijaan ei vielä ole ollut tarvetta, mutta olen toiveikas, että sekin hetki vielä koittaa.

Aiemmin en tykännyt yhtään neuloa kirjoneuletta, mutta lieneekö hermoni kehittyneet vai mistä on kyse, mutta nämä ovat jo kolmannet puikoiltani valmistuneet kirjoneulesukat muutaman kuukauden sisällä. Joulun alla neuloin adventtisukat, äitini sai äitienpäivälahjaksi mansikkakuvioiset sukat ja nyt valmistuivat nämä. Mansikkasukat neuloin oman mallin mukaan, pitäisikin muistaa napata niistä kuva, kun en niitä ennen lahjan antoa huomannut kuvata. 

Osaksi kirjoneuleissa on minulla tökkinyt jatkuva mallin seuraamisen tarve. Neulominen kun on minulle rentoutumista, eikä siihen kuulu jatkuva ohjeen silmäily. Nyt olen huomannut, että näitä malleja, joissa ei koko ajan tarvitse mallia tuijottaa ja laskea, onkin paljon. Suurin osa näiden neulomieni sukkien kuvioista ei edellytä jatkuvaa mallin seuraamista, itse asiassa vain adventtisukissa oli jokin herkeämätöntä laskemista edellyttävä kuvio. Toinen juttu, joka on laskenut on kirjoneuleintoani, on pääteltävien langanpäiden määrä. En usko olevani yksin tämän tylsyysajatuksen kanssa. Langanpäiden päättely on ainakin minulla se puuha, joka saattaa viedä yhtä pitkän ajan, kuin itse neulominen, ei toki aktiivista työaikaa, mutta kun lasketaan päivät ja viikot... Näissä sukissa langanpäiden määrää onneksi rajoitti pieni värivaihtelu.



Sukkieni malli on Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat omiin jalkoihin sovellettuna. Lankana on Novitan Nalle, puikot 3,5mm. Alkuperäisestä ohjeesta jätin sekä varresta, että jalkaosasta yhden kuvion pois, muutoin sukista olisi tullut jalkoihini liian isot. Johtunee lähinnä suht löysästä neulekäsialastani, jalkani ovat ihan normikokoa 38.

En ole neulonut pitkään aikaan kolmiohuivia, joskus muutama vuosi sitten pitsiset kolmiohuivit olivat suosikkineuleitani. Ehkä nyt olisi aika kokeilla sellaisen neulomistakin pitkästä aikaa. Saapa siis nähdä mitä puikoiltani seuraavaksi valmistuu ja milloin päättelykeiju ehtii hoitaa viimeistelyn.

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2017

Voikukat purkkiin


                        

Keltainen väri pihamaalla ei ilahduta silmiäni, voikukan keltainen varsinkaan. Yleensä voikukkia tulee revittyä maasta lehtineen ja juurineen ja viskattua jonnekin pihan perälle. Nyt kuitenkin näin jossain lehdesssä ohjeen voikukka-marmeladiin. Päätin, että tätä pitää kokeilla, sen verran hullulta kuulosti. Ja vielä hullummalta tuntui nyppiä voikukista huolellisesti vain keltaisia terälehtiä! 

Minun käsissäni ohje jalostui voikukkasiirapiksi, jota voi lorauttaa vaikka jäätelön päälle tai teehen. Tästä määrästä voikukkaa tulee siirappia liki litra, joten jos ei pihamaasi ole yhtä satoisa kuin minun tämän keltaisen kasvin suhteen, niin 
vähemmälläkin määrällä pääsee makuun. Maku on positiivisella tavalla voikukkainen, vaikea kuvailla paremmin.

Ainekset:

8 dl voikukan terälehtiä
1/2 sitruunan raastettu kuori
1 l vettä
8 dl hillosokeria
1/2 sitruunan raastettu kuori
1/4 dl sitruunan mehua

Laita voikukan terälehdet ja puolikkaan sitruunan kuori kulhoon, kaada päälle kiehuvan kuuma vesi. Anna hautua tunti. Siivilöi terälehdet pois, lisää sokeri, loppu sitruunan kuori ja mehu. Keittele hiljakseen vajaa puoli tuntia ja purkita kuumennettuihin lasipurkkeihin.

sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2017

Luminen vappu


Olen koko kevään odottanut kesää, valoa ja lämpöä. Ankean talven loppumista. Tämä talvi on tuntunut henkisesti pitkältä ja synkältä, vaikka pakkasta ja lunta ei ole paljoa ollutkaan. 

Olen odottanut lehtien avautumista puiden oksiin ja kukkien puhkeamista kukkaan. Vappu on usein tuntunut kesän alulta, kun talven jälkeen tarkenee mekossa ulkona ja jäätelökioskit avautuvat. Tänään kesä tuntuu kovin kaukaiselta. Aamulla makasin sängyssä ja katselin lumisadetta ikkunasta. Lunta on maassa varmaan enemmän kuin tammikuussa. 



Päätin kuitenkin, että kaikesta huolimatta munkit kuuluvat vappuun. Nämä munkit valmistuivat niin nopeasti, että aamupala kera herkullisten tuoreiden munkkien oli valmis alle tunnissa.

Pikamunkit n.20 kpl

1,5 dl maitoa
1 kananmuna
0,5 dl sokeria 
Ripaus suolaa
0,5 tl kardemummaa
25 g voita sulatettuna
3,5 dl vehnäjauhoja 
1,5 tl leivinjauhetta

Sekoita kaikki aineet pikaisesti. Kuumenna rypsiöljy kattilassa. Paista munkit molemmin puolin kuumassa öljyssä, valuta talouspaperilla ja pyörittele sokerissa.


Munkkeja paistellessa tuli mieleeni muisto eräästä entisestä työpaikasta. Meillä oli tosi kiva työporukka ja pidimmekin myyjäisiä kerätäksemme rahaa yhteiseen hyvään. Vapun aikaan valmistimme simaa saaveittain ja munkkitalkoot alkoivat aamulla viiden jälkeen. Yhdessä oli hauskaa puuhastella!

sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2017

Supermessut


Piipahdin eilen Tampereen Supermessuilla ajatuksenani hakea ideoita kesäksi puutarhaan. Samalla kiersin muutkin hallit ja tuntui, että katseltavaa oli jopa liikaa, jos halusi koko Supermessut kiertää. Kotimaan matkailu -osasto oli esillä päähallissa. Niin paljon olisi kivoja kesätapahtumia ja kohteita käytäväksi päivämatkan päässä. 


Pihamme kasvaa lähinnä rikkaruohoa,  joten jotain muuta olisi syytä saada tilalle. Kuntta vaikuttaisi hyvältä ja vaivattomalta vaihtoehdolta, sitä ei tarvitse leikata kuten nurmikkoa, mutta mitenkähän kuntta kestää jatkuvaa auringonpaahdetta? Harmittaisi todella, mikäli vaivalla tehty ja kallis pihamaa olisi seuraavana kesänä ruskeaksi kuivunut varpumatto. 


Puutarhaosion keskelle oli tehty inspiroivia istutuksia kujaksi. Miten suloiselta pieni pupupatsas näyttikään kaunokaisten vieressä. Tosin omalla pihalla pomppivat ihan oikeat rusakot, joille maistuu ihan kaikki tulppaanin sipuleista lähtien. Mutta jonkinlaisia pieniä betonifiguureita voisin omalle pihallenikin sommitella. 

sunnuntaina, huhtikuuta 16, 2017

Pääsiäisen narsissit



Pääsiäinen on minulle kevään alku, ajankohta, jolloin voi jo alkaa valmistautumaan kesään. Tosin tänä vuonna säät kääntyivätkin talvisiksi, lämpötila on pakkasen puolella ja lunta maassa. Toivottavasti pian kuitenkin päästään keväisempiin lämpötiloihin ja voi alkaa puuhailla puutarhatöiden parissa. 



Keväiset narsissit tarkenevat ulkona juuri ja juuri paleltumatta. Näitä narsisseja jouduinkin suorastaan metsästämään, kun kaikki muutkin pikkukaupungissamme taisivat haluta näitä samaan aikaan. Omani sain vasta kolmannesta käymästäni kaupasta terassiani somistamaan.


Lapsuudessani mummulassa oli savinen kana, joka kätki sisälleen suklaamunat. Kanan alle kurkistaminen oli hauskaa, kun sieltä saimme serkkujen kanssa kukin oman yllätyksen sisältävän suklaamunamme. Silloin suklaamunien sisällä oli usein sormuksia. Muutama vuosi sitten ilahduin, kun näin saman tyylisen, vaikkakin lasisen kanan kaupan hyllyllä. Tämä piilottelee minun kodissani pääsiäisen aikaan suklaisia herkkuja.

tiistaina, tammikuuta 31, 2017

Porkkanakakku

Muutama vuosi sitten olin viemässä porkkanakakkua työpaikan kahvipöytään. Laitoin kakun paperikassiin pyörän ohjaustankoon ja lähdin polkemaan. Kun ylitin rotvallin reunan, hupsista vaan, paperikassista hajosi pohja ja kakku tippui maahan. Onneksi oikein päin ja onneksi olin suojannut vuoan hyvin kelmulla!

Nostin vuoan maasta, laitoin sen  pyöräntarakalle ja kiinnitin mustekalakuminauhoin. Matka jatkui, kunnes tuli kuoppa kadussa vastaan ja kakkuni tipahti maahan. Luojan kiitos, edelleen oikein päin! Nostin vuoan jälleen maasta. Totesin, että paras pitää sitä kädessä ja jatkoin pyöräilyä. Matkalla tuli vielä jyrkänpuoleinen ylämäki, jossa hieman horjahdin polkiessani kakku kädessä ja eiköhän se sitten tippunut maahan vielä kolmannen kerran.

Hyvällä tuurilla edelleen kakku tippui edelleen oikein päin kelmut turvallisesti ympärillään. Tällöin vihdoin uskoin, että minun on paras kävellä loppumatka, koska porkkanakakku ei enää neljättä pudotusta kestäisi. Porkkanakakku pääsi siis kahvipöytään, mutta irtopohjavuoka kolhiintui soikeaksi ja lommoille.


Porkkanakakku on hämmentävä leivonnainen, miten tavallinen juures voi muuttua muutaman muun aineksen kera herkulliseksi kakuksi? Tässä reseptissä on vieläpä voin sijaan öljyä. Eli siis juureksia ja pehmeitä rasvoja, melkein terveellinen kakku siis!

Ainekset:
350 g porkkanaa raastettuna
2 dl rypsiöljyä
4 kananmunaa
4 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl kanelia
Ripaus suolaa

Kuorrute:
25 g voita sulatettuna
75 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g tomusokeria

Mittaa kulhoon porkkanaraaste, öljy ja kananmunat. Vatkaa vaaleaksi sähkövatkaimella. Lisää yhdistetyt kuivat aineet ja sekoita taikinaksi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla. Anna kakun jäähtyä. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja levitä kakun päälle. Porkkanakakku vain paranee oltuaan yön yli jääkaapissa vetäytymässä.


Saapa nähdä millaisia kommelluksia on huomisaamuna tiedossa, kun vien kakun työkavereilleni kahvihetken herkuksi. Aika liukasta saattaa ainakin olla, joten täytyy kävellä varovaisesti!