sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2017

Luminen vappu


Olen koko kevään odottanut kesää, valoa ja lämpöä. Ankean talven loppumista. Tämä talvi on tuntunut henkisesti pitkältä ja synkältä, vaikka pakkasta ja lunta ei ole paljoa ollutkaan. 

Olen odottanut lehtien avautumista puiden oksiin ja kukkien puhkeamista kukkaan. Vappu on usein tuntunut kesän alulta, kun talven jälkeen tarkenee mekossa ulkona ja jäätelökioskit avautuvat. Tänään kesä tuntuu kovin kaukaiselta. Aamulla makasin sängyssä ja katselin lumisadetta ikkunasta. Lunta on maassa varmaan enemmän kuin tammikuussa. 



Päätin kuitenkin, että kaikesta huolimatta munkit kuuluvat vappuun. Nämä munkit valmistuivat niin nopeasti, että aamupala kera herkullisten tuoreiden munkkien oli valmis alle tunnissa.

Pikamunkit n.20 kpl

1,5 dl maitoa
1 kananmuna
0,5 dl sokeria 
Ripaus suolaa
0,5 tl kardemummaa
25 g voita sulatettuna
3,5 dl vehnäjauhoja 
1,5 tl leivinjauhetta

Sekoita kaikki aineet pikaisesti. Kuumenna rypsiöljy kattilassa. Paista munkit molemmin puolin kuumassa öljyssä, valuta talouspaperilla ja pyörittele sokerissa.


Munkkeja paistellessa tuli mieleeni muisto eräästä entisestä työpaikasta. Meillä oli tosi kiva työporukka ja pidimmekin myyjäisiä kerätäksemme rahaa yhteiseen hyvään. Vapun aikaan valmistimme simaa saaveittain ja munkkitalkoot alkoivat aamulla viiden jälkeen. Yhdessä oli hauskaa puuhastella!

sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2017

Supermessut


Piipahdin eilen Tampereen Supermessuilla ajatuksenani hakea ideoita kesäksi puutarhaan. Samalla kiersin muutkin hallit ja tuntui, että katseltavaa oli jopa liikaa, jos halusi koko Supermessut kiertää. Kotimaan matkailu -osasto oli esillä päähallissa. Niin paljon olisi kivoja kesätapahtumia ja kohteita käytäväksi päivämatkan päässä. 


Pihamme kasvaa lähinnä rikkaruohoa,  joten jotain muuta olisi syytä saada tilalle. Kuntta vaikuttaisi hyvältä ja vaivattomalta vaihtoehdolta, sitä ei tarvitse leikata kuten nurmikkoa, mutta mitenkähän kuntta kestää jatkuvaa auringonpaahdetta? Harmittaisi todella, mikäli vaivalla tehty ja kallis pihamaa olisi seuraavana kesänä ruskeaksi kuivunut varpumatto. 


Puutarhaosion keskelle oli tehty inspiroivia istutuksia kujaksi. Miten suloiselta pieni pupupatsas näyttikään kaunokaisten vieressä. Tosin omalla pihalla pomppivat ihan oikeat rusakot, joille maistuu ihan kaikki tulppaanin sipuleista lähtien. Mutta jonkinlaisia pieniä betonifiguureita voisin omalle pihallenikin sommitella. 

sunnuntaina, huhtikuuta 16, 2017

Pääsiäisen narsissit



Pääsiäinen on minulle kevään alku, ajankohta, jolloin voi jo alkaa valmistautumaan kesään. Tosin tänä vuonna säät kääntyivätkin talvisiksi, lämpötila on pakkasen puolella ja lunta maassa. Toivottavasti pian kuitenkin päästään keväisempiin lämpötiloihin ja voi alkaa puuhailla puutarhatöiden parissa. 



Keväiset narsissit tarkenevat ulkona juuri ja juuri paleltumatta. Näitä narsisseja jouduinkin suorastaan metsästämään, kun kaikki muutkin pikkukaupungissamme taisivat haluta näitä samaan aikaan. Omani sain vasta kolmannesta käymästäni kaupasta terassiani somistamaan.


Lapsuudessani mummulassa oli savinen kana, joka kätki sisälleen suklaamunat. Kanan alle kurkistaminen oli hauskaa, kun sieltä saimme serkkujen kanssa kukin oman yllätyksen sisältävän suklaamunamme. Silloin suklaamunien sisällä oli usein sormuksia. Muutama vuosi sitten ilahduin, kun näin saman tyylisen, vaikkakin lasisen kanan kaupan hyllyllä. Tämä piilottelee minun kodissani pääsiäisen aikaan suklaisia herkkuja.

tiistaina, tammikuuta 31, 2017

Porkkanakakku

Muutama vuosi sitten olin viemässä porkkanakakkua työpaikan kahvipöytään. Laitoin kakun paperikassiin pyörän ohjaustankoon ja lähdin polkemaan. Kun ylitin rotvallin reunan, hupsista vaan, paperikassista hajosi pohja ja kakku tippui maahan. Onneksi oikein päin ja onneksi olin suojannut vuoan hyvin kelmulla!

Nostin vuoan maasta, laitoin sen  pyöräntarakalle ja kiinnitin mustekalakuminauhoin. Matka jatkui, kunnes tuli kuoppa kadussa vastaan ja kakkuni tipahti maahan. Luojan kiitos, edelleen oikein päin! Nostin vuoan jälleen maasta. Totesin, että paras pitää sitä kädessä ja jatkoin pyöräilyä. Matkalla tuli vielä jyrkänpuoleinen ylämäki, jossa hieman horjahdin polkiessani kakku kädessä ja eiköhän se sitten tippunut maahan vielä kolmannen kerran.

Hyvällä tuurilla edelleen kakku tippui edelleen oikein päin kelmut turvallisesti ympärillään. Tällöin vihdoin uskoin, että minun on paras kävellä loppumatka, koska porkkanakakku ei enää neljättä pudotusta kestäisi. Porkkanakakku pääsi siis kahvipöytään, mutta irtopohjavuoka kolhiintui soikeaksi ja lommoille.


Porkkanakakku on hämmentävä leivonnainen, miten tavallinen juures voi muuttua muutaman muun aineksen kera herkulliseksi kakuksi? Tässä reseptissä on vieläpä voin sijaan öljyä. Eli siis juureksia ja pehmeitä rasvoja, melkein terveellinen kakku siis!

Ainekset:
350 g porkkanaa raastettuna
2 dl rypsiöljyä
4 kananmunaa
4 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl kanelia
Ripaus suolaa

Kuorrute:
25 g voita sulatettuna
75 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g tomusokeria

Mittaa kulhoon porkkanaraaste, öljy ja kananmunat. Vatkaa vaaleaksi sähkövatkaimella. Lisää yhdistetyt kuivat aineet ja sekoita taikinaksi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla. Anna kakun jäähtyä. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja levitä kakun päälle. Porkkanakakku vain paranee oltuaan yön yli jääkaapissa vetäytymässä.


Saapa nähdä millaisia kommelluksia on huomisaamuna tiedossa, kun vien kakun työkavereilleni kahvihetken herkuksi. Aika liukasta saattaa ainakin olla, joten täytyy kävellä varovaisesti!

tiistaina, tammikuuta 17, 2017

Mohairneule

Joskus mulla oli periaatteena, että mun täytyy neuloa itselleni ainakin yksi neuletakki tai -pusero täytyy vuoden aikana. Tässä ehti olla muutama välivuosi, jolloin tämä tavoite ei täyttynyt. Tänä syksynä kuitenkin innostuin taas neulomaan enemmän ja tein neuletakin itselleni.


Halusin tehdä rennon ja hieman pidemmän mallisen neuletakin. Ajattelin tämän neuleen käytettäväksi aukinaisena, joten en tehnyt mitään nappilistaa tai muuta kiinnitystä.  Hihat jätin lyhyehköiksi, ne ulottuvat puoliväliin käsivartta.

Lankoja on kaappeihin kertynyt, joten kauppaan minun ei tarvinnut lähteä. Neuloin tämän takin langoista, jotka olen saanut synttärilahjaksi kuusi vuotta sitten. Onneksi langat eivät pilaannu, vaikka odottelisivatkin kaapissa tovin ja toisenkin! Lankana on Novitan Rose Mohair, jota kului vain 
vajaa 200 g eli neljä kerää. Uskomattoman riittoisaa lankaa siis. Neuloin 5 mm puikoilla, koska neulekäsialani on löysää ja siksi valitsen aina pienemmät puikot kuin langalle suositetaan.



Silmukkamääriin otin osviittaa Kalastajan vaimon Puno -neuletakista. Neuloin kuitenkin helmaan ja hihansuihin, sekä etuosan reunoihin ainaoikeaa, jotteivät ne kiertäisi niin helposti. Hihojakin hieman istutin olkasaumoihin. 

Tämä on ollut talven käytetyin vaatteeni, joten olen tyytyväinen, että sain puikot taas napattua käteeni tauon jälkeen. Kuvastakin jo erottuu pientä käytön jälkeä tässä neuleessa. Olen juuri aloittelemassa saman tyylistä neuletta toisesta langasta. Saapa nähdä milloin saan sen valmiiksi!

maanantaina, tammikuuta 09, 2017

Puolukkasmoothieta kulhossa

Aikaisina työaamuina syön aamupalan bussissa matkalla töihin, mikropuuron eväskiposta ja juon teen termosmukista. Tänään kuitenkin sain heräillä ja tehdä aamutoimet rauhallisempaan tahtiin. Aamupalallekin oli aikaa pöydän äärellä paperi-Hesarin seurassa. Olen venyttänyt ruokakauppaan menoa, joten aamupala oli sitä mitä kaapista löytyy.


Smoothieen löytyy ainekset aina, siihen kun voi laittaa melkein mitä vaan. Tänään kulhoon päätyi cashewpähkinöitä, chian siemeniä, tattarihiutaleita, banaani, pari taatelia ja puolukoita. Oikein hyvin maistuva aamupalahan tästä tuli. Ripottelin päälle vähän pähkinöitä, siemeniä ja puolukoita, hauskempi syödä, kun on vähän suutuntumaa. Puolet söin heti, puolet pääsi evääksi töihin. Smoothiesta tuli vieläpä tammikuun teeman mukaisesti vegaaninen. En virallisesti osallistu vegaanihaasteeseen, mutta olen kuitenkin hieman kiinnittänyt huomiota siihen mitä lautaselle päätyy. Muutenkin kyllä syön hyvin pitkälti kasvisruokaa. Tämä sopii hyvin alkuvuoden terveellisyysteemaankin.


Oikeastaan nyt on kuivakaappiin kertynyt pakkauksia sitä sun tätä niin paljon, että koitan vältellä kaupassa käyntiä niin pitkään kuin mahdollista. Vaikka ensi vilkaisulla näyttäisi siltä, että jääkaappi on liki tyhjä, aina kuitenkin pienellä luovuudella saa useammankin ruuan rakennettua. Pari päivää sitten olisi ollut mahtavat pakkassäät pakastimen pesua varten, mutta en sattumalta ollut tällöin kotona, joten pakastin jäi siis sulattamatta silloin. Nyt onkin hyvä aika syödä myös pakastin tyhjäksi pesua varten. Kesällä poimittuja marjoja on vielä runsaasti jäljellä pakastimessa. 

lauantaina, tammikuuta 07, 2017

Kymmentuhatta askelta

Kerroin, etten harrasta uudenvuodenlupauksia. Kuitenkin yleensä joulun jälkeen minulle tulee innostus elää terveellisemmin ja liikkua enemmän. Näin ehkä käy monelle muullekin, johtuuko tämä sitten jouluisesta suklaakonvehtikuurista vaiko naistenlehtien otsikoista, mene ja tiedä. 



Kävelen työpäivinä matkat kotoa bussille ja takaisin, reippaan kilometrin per sivu. Lisäksi työssä olen liikkeellä lähes koko ajan, kuitenkaan en tätä varsinaiseksi liikunnaksi laske, vaikka askelia kertyykin. Muu liikkumiseni on kausittaisempaa. 

Innostun aina hetkeksi jostain lajista, mutta syystä tai toisesta mikään laji ei ole säännölliseksi harrastukseksi, harmi kyllä, päässyt muodostumaan. Olen kokeillut monia ryhmäliikuntatunteja: Testattuna on lähes kaikki Les Mills -tunnit ja monet muut mitä kuntokeskusten valikoimissa on. Salilla olen käynyt myös, mutta ei siihenkään ole rutiinia päässyt muodostumaan. 


Viime kevään kävin viikottain astangajoogassa, mutta valitettavasti tunnit olivat suhteellisen pitkän matkan päässä ja siksi niille pääsemisestä tuli enemmän rasite kuin ilo. Sinänsä astangajooga on lajeista se, jonka kokeilusta olen saanut eniten. Ohjaaja tunneilla oli todella hyvä, rauhallinen, mutta samalla innostava. Monilla ryhmäliikuntatunneilla olen kyllästynyt siihen, että samaa sarjaa toistetaan ja toistetaan, mutta näillä astangajoogatunneilla oli paljon etenevämpi tunnelma.



Lenkkeily on sitten muodostunut "mun lajikseni". Se ei ole samalla tavalla aikatauluista kiinni, kun ryhmäliikunnat tai vaadi kotoa muuhun pisteeseen hakeutumista kuin salille meno. Lenkille on helppo lähteä ilman suunnittelua yksin tai välillä on kiva sopia lenkkitreffit kaverin kanssa. Vuosien varrella on vauhti vaihdellut kävelystä juoksuun. Lenkkimatkat ovat olleet lyhyitä tai vähän pidempiä. Välillä olen lenkkeillyt lähes joka päivä ja joskus on tullut taukoa viikkoja, jos ei kuukausiakin. 


Tammikuun ensimmäisenä päivänä päätin, että yrittäisin joka päivä kävellä vähintään kymmenentuhannen askeleen edestä. Kotona ja töissä liikuttuja askelia en laske, vaan tavoitteeni siis on lähteä lenkille joka päivä. Viikko on nyt takana ja ainakin tämä on toteutunut, myös näinä muutamana reippaamman pakkasen päivänä. Eilen sain lenkkiseurakseni toisen siskoni. Teimme lenkin ihanan lumisissa maisemissa auringon paistaessa kirkkaasti.