Kauhean hitaasti edistyy toi mun virkkaukseni. Mokat on paikkailtu, mut silti tekemistä riittää, ennenkuin saan kukkatopin valmiiksi.

Haluaisin sen pian päälleni, mutta täs sitä vaan surffailen ja virkkuut lepää sohvan vieressä lattialla. On tehnyt kuitenkin joka päivä sille topille jotain, mut ei se vaan valmistu.

Pian alkaa epätoivo iskeä, kun katselen toisten blogeja ja valmistuvien käsitöiden virtaa... Mä olen vaan niin hidas...

Tässä tulee nyt varoituksen sana: Älkää vaan kukaan ottako mallia tosta mun edellispostauksen virkkauskuvasta... Tuli luettua ohjeet sitten hiukkasen huonosti...


Kyseessä on tuoreimman Modan malli numero 30. Mä virkkasin kukkaset pitkiksi ketjuiksi, kuvittelin, että ne kukkaketjut yhdistetään lopuksi. No, kun sain kaikki kukat virkattua, totesin, että eihän tää näin mene.

Nyt sitten puran kukan kerrallaan ja virkkaan sen suoraan kiinni joka reunastaan viereisiin kukkiin niinkuin ylläolevasta näkyy.

Eli mikäli olisin tavaillut ohjetta alunperin 5 minuuttia enemmän, niin kesätoppini olisi jo valmis *hiljaista sadattelua*... Voi minua...

Virkkaaminen ei sovi minulle, tai tarkemmin sanottuna oikealle olkapäälleni... Auts, kun se on kipeä!

Onneksi löysin eilen surffaillessani toteuttamiskelpoisen neuletopin ohjeen, nimittäin Pirkan Butterflyn. Täytyy seuraavaksi mennä tutkimaan Vapaa Valintaan sen paljon puhutun Suvi-langan vahvuutta...

Toivottavasti olkapääni suostuu edes neulomaan kanssani. Täytyy virkata sitä kukkatoppia pikkuhiljaa, kukka päivässä vauhdilla, siitä ei kyllä tule ufoa!

Siirryin mohairista kesäisempään lankaan, eli puuvillaan. Koitin etsiä jotain kivaa neulottavaa kesätoppia, mut sen sijaan päädyinkin virkkaukseen. Uusimmassa Modassa oli kivannäköinen kukkatoppi, jota aloin toteuttamaan.

Kuva ei tee langan värille oikeutta, tuo on sellanen keväisen vaaleanvihreä, ennemmin raikkaan sävyinen, kuin tunkkaisen harmaa, miltä näyttää kuvassa.

Mutta yksi asia tökkii jo tässä vaiheessa... Nimittäin tuo pääteltävien langanpäiden määrä. Joka ikisestä kukasta (joita tulee kymmeniä!) jää yksi langanpää pääteltäväksi, aloituslanganpään piilotan jo tekovaiheessa... Miten noi sais pääteltyä helpoiten ja nopeiten? Onko neulalle vaihtoehtoja?

Nyt bolero on sitten valmis! Oon kyllä oikein tyytyväinen! Mohairlanka on tosi lämmittävää, mut kesäillathan voi olla viileitä...

Välillä oli tuon neulomisesssa aktiivisempia ja välillä vähemmän aktiivisia päiviä, mutta kyllä se vaan valmiiksi tuli. Tuohon ei kulunut lankaa kuin n. 2 ja puoli 50g kerää, eli tosi riittoisaa lankaa!

En ole ikuisuuteen neulonut mitään "noin isoa" työtä. Täs tulee mieleen yläasteen valinnaiset käsityöt, kun piti neuloa neulepaita. Toiset teki neuleet joillekin vauvaikäisille serkuilleen, mut minäpä valitsin toteutettavaksi jonkun hillittömän kirjoneulepaidan, siis koko neule pelkkää kirjoa... Ja mun eka iso työ, ois voinut kässäope edes yrittää vihjata jostain helpommasta työstä!! Kai se oli vaan iloinen, kun joku halusi neuloa jotain haasteellista... Mutta tuli sekin neule vaan valmiiksi ysiluokan kevään käsityönäyttelyyn, vaikka piilotinkin tekeleen jonnekin sängyn alle erinäisiä kertoja.

Hitaasti hyvä tulee... Mohairboleron osat on valmiina, tässä pingottumassa... Vielä pitäis ommella osat yhteen ja neuloa resori. Hommaan ei menisi enää kuin yksi ilta, mut kun vaan saisi aikaiseksi.

Voiko nyt olla toukokuun alku? Aurinko paistaa niin lämpimästi, et on jotenkin vaikea ajatella mohairneuleen tekoa, vaikka varmasti sille olisi käyttöä kesäiltoinakin.

Seuraavaksi voisi ottaa puikoille jonkun kesäisen topin, mut mistähän löytäisin kivan mallin...? Mulla on hamstrattuna muutama kerä ihanan limenvihreää Ericaa siihen tarkoitukseen.