Paholaisen hillo

Pian on marjojen säilömisen aika, mansikat ja mustikat alkavat kypsyä ja pääsevät purkkeihin, pulloihin ja rasioihin. Pesinkin jo pakastimen valmiiksi odottamaan marjoja. Aloitin säilöntäkauden kuitenkin toisenlaisella herkulla, nimittäin paholaisen hillolla. 

Kävin ostoksilla Pehtorskassa, mistä saa vihannekset suoraan kasvihuoneesta ja vieläpä hyvin edullisesti. Ostinkin reilusti tomaatteja, paprikoita ja chilejä. Niistä keittelin herkullista, makeaa chilihilloa, joka sopii lisukkeeksi suolaisille ruuille. Perinteisesti tätä taidetaan tarjota vuohenjuuston seurassa. Oma suosikkiyhdistelmäni on nyt hapankorppu, jonka päälle levitän pehmeää fetajuustoa, esim. Apetit -salaattijuusto pahvipakkauksesta, ja tähän päälle pari lusikallista paholaisen hilloa.

Resepti on Dansukkerin resepti hieman muunneltuna. Olen pitänyt muistakin Dansukkerin resepteistä, lopputulos on ollut aina hyvä. Siitä taas ei voi olla varma, kuinka tulista hillosta tulee, sillä sehän riippuu chilien vahvuudesta. Tämänkertainen hillo on aika mietoa, joten sitä voi lusikoida reilulla kädellä. Chileistä poistin osan siemenistä ja vaaleat osat sisältä, jos tykkää tulisesta, ne kannattaa jättää. 

Ainekset:
1 kg tomaatteja
400g (2kpl) punaista paprikaa
200g (4 vartta) kevätsipulia
15g (4 kynttä) valkosipulia
40g (5kpl) chiliä
10g (2tl) suolaa
1tl mustapippuria rouhittuna
2tl kuivattua oreganoa
0,5dl etikkaa
300g hillosokeria
  
Poista tomaateista kannat, laita ne kattilaan ja soseuta sauvasekoittimella. Pilko paprikat pieniksi kuutioiksi ja kevätsipulit renkaiksi. Pilko chilit pieneksi. Lisää mausteet ja etikka kattilaan. Keitä kevyesti poreillen 20 minuuttia. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 15min. Purkita kuumennettuihin lasipurkkeihin. 

Kesäpäivä Karviassa

Kävin siskoni kanssa kesäretkellä Anne Mattilan taidekahvilassa Karviassa. Olikin tosi kiva retkikohde! Alueella oli kahvila vanhassa torpassa, sekä monta muuta rakennusta, joissa oli esillä Anne Mattilan maalauksia. Kahvilassa oli tarjolla monenlaista makeaa ja suolaista leivonnaista.

Maalauksissa oli pääosin suomalaista luontoa. Minun silmiäni viehätti erityisesti kolmen maalauksen sarja, jossa kuvattiin suomaisemaa sumun keskellä, kauempaa katsoen maalaus näytti hyvin sumuiselta, mutta kun siirtyi katsomaan lähempää, alkoi yksityiskohtia erottua. 

Kahvilan ympäristön metsässä kiersi myös polku, jonka varrella oli maalauksia ja ajatelmia. Polun varrella oli sopivasti aseteltuna tuoleja ja penkkejä, joilla istahtaa ja katsella maalauksia ja maisemia.  Pihan reunalla oli lampi ja sen vierellä aitaus, jossa majaili karitsoita ja minipossu. Pihapiirissä oli paljon inspiroivaa katseltavaa ja rakenteilla näytti olevan taas jokin uusi rakennus. 

Kesäloma!

Tänään on kesälomani ensimmäinen päivä. Etukäteen olin suunnitellut suuntaavani heti mansikanpoimintaan, mutta alkukesän viileyden ansiosta mansikat eivät vielä olekaan kypsiä, joten täytyy malttaa odottaa tovi. Oma piha kaipaisi puutarhatöiden tekijää. Nyt kuitenkin ulkona sataa niin paljon, ettei pihapuuhiin ole innostusta. Taidankin aloittaa lomani siivouspäivällä sisällä.

Juhannus sujui perinteisesti ystävien seurassa, heidän luonaan on kokoonnuttu varmasti jo yli kymmenenä juhannuksena. Ohjelmassa oli kesäkisailuita, eli tynnyrin päällä kävelyä ja puujalkakävelyä sekä rentoutumista paljussa ja saunassa sekä grilliruokaa. Pääsinpä ratsastamaankin viidentoista vuoden tauon jälkeen.

Viime viikolla leivoin suklaakakun, jonka vein työkaverien kahvihetkeä ilahduttamaan. Leipominen on kivaa, mutta minun ja miehen kahdestaan ei kannata jatkuvasti herkkuja syödä, joten kiva viedä näitä tuotoksia muillekin. Tässä kakussa kokeilin useampia, browniepohjaa, suklaamoussetäytettä ja kuorrutus on suklaaganachea. Koristeluun halusin överikakkutyyliä ja aika kiva tulikin. Koristeena on kirsikoita, pensasmustikoita, suklaapalloja sekä itsetehtyjä marenkeja ja valkosuklaalastuja.

Varpaille lämmikettä

Nämä sukat pääsivät puikoille jo talvella, mutta päättelin ne vasta viikonloppuna. Voisi kyllä todeta, että vaikka on kesäkuu, on ihan sopiva aika käyttää polvimittaisia villasukkia! Kesämekolle sen sijaan ei vielä ole ollut tarvetta, mutta olen toiveikas, että sekin hetki vielä koittaa.

Aiemmin en tykännyt yhtään neuloa kirjoneuletta, mutta lieneekö hermoni kehittyneet vai mistä on kyse, mutta nämä ovat jo kolmannet puikoiltani valmistuneet kirjoneulesukat muutaman kuukauden sisällä. Joulun alla neuloin adventtisukat, äitini sai äitienpäivälahjaksi mansikkakuvioiset sukat ja nyt valmistuivat nämä. Mansikkasukat neuloin oman mallin mukaan, pitäisikin muistaa napata niistä kuva, kun en niitä ennen lahjan antoa huomannut kuvata. 

Osaksi kirjoneuleissa on minulla tökkinyt jatkuva mallin seuraamisen tarve. Neulominen kun on minulle rentoutumista, eikä siihen kuulu jatkuva ohjeen silmäily. Nyt olen huomannut, että näitä malleja, joissa ei koko ajan tarvitse mallia tuijottaa ja laskea, onkin paljon. Suurin osa näiden neulomieni sukkien kuvioista ei edellytä jatkuvaa mallin seuraamista, itse asiassa vain adventtisukissa oli jokin herkeämätöntä laskemista edellyttävä kuvio. Toinen juttu, joka on laskenut on kirjoneuleintoani, on pääteltävien langanpäiden määrä. En usko olevani yksin tämän tylsyysajatuksen kanssa. Langanpäiden päättely on ainakin minulla se puuha, joka saattaa viedä yhtä pitkän ajan, kuin itse neulominen, ei toki aktiivista työaikaa, mutta kun lasketaan päivät ja viikot... Näissä sukissa langanpäiden määrää onneksi rajoitti pieni värivaihtelu.

Sukkieni malli on Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat omiin jalkoihin sovellettuna. Lankana on Novitan Nalle, puikot 3,5mm. Alkuperäisestä ohjeesta jätin sekä varresta, että jalkaosasta yhden kuvion pois, muutoin sukista olisi tullut jalkoihini liian isot. Johtunee lähinnä suht löysästä neulekäsialastani, jalkani ovat ihan normikokoa 38.

En ole neulonut pitkään aikaan kolmiohuivia, joskus muutama vuosi sitten pitsiset kolmiohuivit olivat suosikkineuleitani. Ehkä nyt olisi aika kokeilla sellaisen neulomistakin pitkästä aikaa. Saapa siis nähdä mitä puikoiltani seuraavaksi valmistuu ja milloin päättelykeiju ehtii hoitaa viimeistelyn.

Voikukat purkkiin

                        

Keltainen väri pihamaalla ei ilahduta silmiäni, voikukan keltainen varsinkaan. Yleensä voikukkia tulee revittyä maasta lehtineen ja juurineen ja viskattua jonnekin pihan perälle. Nyt kuitenkin näin jossain lehdesssä ohjeen voikukka-marmeladiin. Päätin, että tätä pitää kokeilla, sen verran hullulta kuulosti. Ja vielä hullummalta tuntui nyppiä voikukista huolellisesti vain keltaisia terälehtiä! 

Minun käsissäni ohje jalostui voikukkasiirapiksi, jota voi lorauttaa vaikka jäätelön päälle tai teehen. Tästä määrästä voikukkaa tulee siirappia liki litra, joten jos ei pihamaasi ole yhtä satoisa kuin minun tämän keltaisen kasvin suhteen, niin vähemmälläkin määrällä pääsee makuun. Maku on positiivisella tavalla voikukkainen, vaikea kuvailla paremmin.

Ainekset:
8 dl voikukan terälehtiä
1/2 sitruunan raastettu kuori
1 l vettä
8 dl hillosokeria
1/2 sitruunan raastettu kuori
1/4 dl sitruunan mehua

Laita voikukan terälehdet ja puolikkaan sitruunan kuori kulhoon, kaada päälle kiehuvan kuuma vesi. Anna hautua tunti. Siivilöi terälehdet pois, lisää sokeri, loppu sitruunan kuori ja mehu. Keittele hiljakseen vajaa puoli tuntia ja purkita kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Luminen vappu

Olen koko kevään odottanut kesää, valoa ja lämpöä. Ankean talven loppumista. Tämä talvi on tuntunut henkisesti pitkältä ja synkältä, vaikka pakkasta ja lunta ei ole paljoa ollutkaan. 

Olen odottanut lehtien avautumista puiden oksiin ja kukkien puhkeamista kukkaan. Vappu on usein tuntunut kesän alulta, kun talven jälkeen tarkenee mekossa ulkona ja jäätelökioskit avautuvat. Tänään kesä tuntuu kovin kaukaiselta. Aamulla makasin sängyssä ja katselin lumisadetta ikkunasta. Lunta on maassa varmaan enemmän kuin tammikuussa. 

Päätin kuitenkin, että kaikesta huolimatta munkit kuuluvat vappuun. Nämä munkit valmistuivat niin nopeasti, että aamupala kera herkullisten tuoreiden munkkien oli valmis alle tunnissa.

Pikamunkit n.20 kpl

1,5 dl maitoa
1 kananmuna
0,5 dl sokeria 
Ripaus suolaa
0,5 tl kardemummaa
25 g voita sulatettuna
3,5 dl vehnäjauhoja 
1,5 tl leivinjauhetta

Sekoita kaikki aineet pikaisesti. Kuumenna rypsiöljy kattilassa. Paista munkit molemmin puolin kuumassa öljyssä, valuta talouspaperilla ja pyörittele sokerissa.

Munkkeja paistellessa tuli mieleeni muisto eräästä entisestä työpaikasta. Meillä oli tosi kiva työporukka ja pidimmekin myyjäisiä kerätäksemme rahaa yhteiseen hyvään. Vapun aikaan valmistimme simaa saaveittain ja munkkitalkoot alkoivat aamulla viiden jälkeen. Yhdessä oli hauskaa puuhastella!

Supermessut

Piipahdin eilen Tampereen Supermessuilla ajatuksenani hakea ideoita kesäksi puutarhaan. Samalla kiersin muutkin hallit ja tuntui, että katseltavaa oli jopa liikaa, jos halusi koko Supermessut kiertää. Kotimaan matkailu -osasto oli esillä päähallissa. Niin paljon olisi kivoja kesätapahtumia ja kohteita käytäväksi päivämatkan päässä. 

Pihamme kasvaa lähinnä rikkaruohoa,  joten jotain muuta olisi syytä saada tilalle. Kuntta vaikuttaisi hyvältä ja vaivattomalta vaihtoehdolta, sitä ei tarvitse leikata kuten nurmikkoa, mutta mitenkähän kuntta kestää jatkuvaa auringonpaahdetta? Harmittaisi todella, mikäli vaivalla tehty ja kallis pihamaa olisi seuraavana kesänä ruskeaksi kuivunut varpumatto. 

Puutarhaosion keskelle oli tehty inspiroivia istutuksia kujaksi. Miten suloiselta pieni pupupatsas näyttikään kaunokaisten vieressä. Tosin omalla pihalla pomppivat ihan oikeat rusakot, joille maistuu ihan kaikki tulppaanin sipuleista lähtien. Mutta jonkinlaisia pieniä betonifiguureita voisin omalle pihallenikin sommitella.