Uh-huh... Väliraportti tulevan kassin ääreltä: Trikookude tuntuu olevan suurinpiirtein yhtä helppoa virkattavaa, kuin rautalanka. Tässä hommassa saa ihan tosissaan käyttää voimaa. Hauis kasvaa!

Ehkä minunkin olisi kannattanut tän projektin sijaan tehdä excursio Toikalle, putkiksen kanssa olis varmaankin selvinnyt helpommalla. Mutta onpa ainakin uniikki kassi mulle tulossa :)

Voi hyvät hyssykät sentään mitä tuli taas käsitöiden eteen tehtyä...

Eilen olin kaupungilla erinäisissä liikkeissä katselemassa sopivaa, paksua lankaa kassiksi kahvoilleni. Jotenkin sitten päädyin siihen, että Taito Shopin trikoomatonkude on parasta tarkoituksiini. No, ei siinä vielä mitään, mutta kun se myydään noin kahden kilon vyyhdeissä, ja kaksi kiloa on yhteen kassiin liikaa.

Pääsin kuitenkin myyjän kanssa sopimukseen, että saan ostaa trikookudetta vähemmänkin, mikäli kerin sen vyyhdiltä itse. Eilen tähän päätelmään päädyttäessä kello olikin jo kuusi ja liike menossa kiinni, joten vasta tänään päästiin itse asiaan.

Olin paikalla noin puoli 5, ja kulutinkin sitten aikaani kuuteen asti, eli puolitoista tuntia kerien hemmetin takkuista trikookudetta. Toiset asiakkaat tais hieman vilkuilla, et mitähän tuokin tekee, paikalla tais vilahtaa myös Kati, mutta mä katsoi parhaimmaksi piiloutua vyyhtini taakse ja vauhdittaa kerimistä.

Niin, tuon aherruksen tuloksena siis muutama kerä = 450g trikookudetta. Aika vähän työmäärään ja ajankulutukseen nähden mun mielestäni. En suosittele kenellekään! Laukusta olisi parasta tulla hieno!

Juhannus meni hujauksessa, vaikken neulonutkaan mitään. Tänä iltapäivänä kotiintullessa olikin jo hirveet neulevieroitusoireet ja tartuin heti puikkoihin.


Ensin valmistui keskiviikon neuletapaamisessa aloitettu Molly-panta. Tälläisen on ehtinyt neuloa ainakin Tarja ja Laura ennen minua.

Mä tosin hiukan oikaisin (eli en lukenut ohjetta kunnolla loppuun, ennenkuin aloitin...) ja i-cord jäi tekemättä alkuun, joten sovelsin hiukan ja tein kiinnitysnauhat jälkikäteen virkaten. Lankana mulla oli joku nurkasta löytynyt Kotiväki kaksinkertaisena. On kyllä kiva panta! Tuntuu sopivalta päähän ja nostaa hiukset mukavasti ylös niskasta hiostamasta.

Seuraavaksi kaivoin esille Butterflyn kappaleet patjan välistä, missä ne oli pingottuneet pari päivää. Etu- ja takakappaleet näytti ensin aivan eri kokoisilta, vaikka tarkistin tiheyden ja silmukkamäärien olevan aivan samat. Luulin jo joutuvani neulomaan jomman kumman uudelleen. Pienen venyttelyn ja muotoilun jälkeen sain ne kuitenkin sopimaan yhteen ja valmista tuli! Olen tyytyväinen! Ainoa mikä mietityttää on se mitä tapahtuu ekassa pesussa, kun tuo lanka vaikuttaa jotenkin höttöiseltä.

Nyt on hassu olo, kun mulla ei ole mitään neuletta kesken, eikä oikein mitään suunnitelmia seuraavasta. Paitsi ne kahvat...

Nämä mun on pakko esitellä, vaikka kyseessä ei ole neule, eikä virkkaus. Sain ihanat helmet! Tulen pitämään näitä koko kesän!

Oltiin Tallinnassa teemalla "Juomat Juhannukseksi", lankoja en ehtinyt katselemaan, koska maissaoloaikaa oli vain pari tuntia. Laivalta löytyi kuitenkin ihania Aarikan koruja. Tallinkin Galaxy on ollut merellä vasta kuukauden ja sen kyllä huomasi, monet laivat on niin nuhjuisia, mutta tuolla jopa tuoksui uudelle. Aurinkokin paistoi ihanasti, joten eipä voi muuta todeta, kun että olipa kiva viikonloppu!

Haamupäivitys: Jouduin poistamaan anonyymikommentointimahdollisuuden.

Niin vaan meni KIP-päivä ja Erämessutkin, eikä tullut neulottua silmukkaakaan koko päivänä. Messuilta tultua lähdettiin kavereiden kanssa hillumaan kaupungille, neuleet jäi kotiin. Taidan olla aika epäneuloja...

Muutenkin on tullut neulottua tosi vähän, topintekeleeseen on tullut lisää vain 2 ja puoli mallikertaa sitten viime postailun. Olis ihana neuloa, kun vaan ehtis. Mä olen huomannut, että mun hartiat on niin tottunut neulomiseen, et jos olen pari päivää neulomatta, niin johan alkaa kiristämään. Äsken neuloin muutaman kerroksen, hartioideni parhaaksi ;)

Tuntuu, että kaikki mun aika menee töissä ja se vähä aika, minkä olen kotona, menee nukkuessa. Nytkin kyllä jo uni maittais, et jaksais taas huomenna mennä ahkeroimaan. Vielä odotan, et pesukone pesee pyykit loppuun, ripustan ne ja sitten tutimaan!

Huomennahan olisi KIP-päivä... Tunnen oloni ihan huijarineulojaksi, kun olen menossa Erämessuille ja jätän neulomiset väliin. Vai pitäisiköhän ottaa neule messuille mukaan?



Tässä on tekeillä oleva Pirkan Butterfly Suvista. Yllättävän kivoja nuo Pirkan neulemallit! Siellä oli muutama muukin toteuttamiskelpoiselta vaikuttava ohje. Lanka on aivan eri paksuinen kuin alkuperäisohjeessa, joten silmukkamäärät piti laskea uusiksi. Takakappale on jo valmis, tuossa on tulossa etukappale, josta eka mallikerta on tehtynä. Tuo tuntuu kivalta mallilta neuloa!

Suvi on aikas pölyävää neuloa, vai kuvittelenko vain? Ja lisäksi se tuntuu sen verran huokoiselta, että paljonkohan kutistuu pesussa? Toivottavasti ei ole neule pilalla ekan pesun jälkeen...

Minullakin on nyt kahvat! Löytyivät sitten vihdoin Harrasteesta, siellä olikin yllättävän hyvä kahvavalikoima, suosittelen poikkeamaan. Minä ainakin ostan mieluummin livekaupasta, kuin nettikaupasta, hypistely on kivaa!

Laukkuosuus puuttuu vielä kahvojen ympäriltä. En tiedä vielä edes minkä värisen haluan, saati sitten mallia tai tekotapaa. Ehkä haluan vaaleanvihreän tai ruskean.

Aleksi 13 mainosti Aamulehdessä ihania virkattuja kesäkenkiä, mut eipä ollut sopivaa kokoa enää jäljellä, kun sinne puolen päivän jälkeen pääsin. Poikkesin sitten muutaman kenkäkaupan läpi, vastaavan tyylisiä kenkiä ei löytynyt. Pystyisiköhän kengät virkkaamaan/tekemään itse?

Virkattu kukkatoppi valmistui vihdoinkin. Ohje tuoreimmasta Modasta, lankana Erica ja virkkuukoukku nro 4.

Miljoonan langanpään päättelyyn meni likimain yhtä pitkä aika, kuin itse virkkaukseen. Tuntui, ettei ne langanpätkät lopu ikinä!

Tykkään tuosta topista kyllä kovasti! Se tuntuu tosi monikäyttöiseltä, alle voi laittaa erivärisen topin/t-paidan ja pitää sekä farkkujen, pellavahousujen, että hameenkin kanssa.

Kauhean hitaasti edistyy toi mun virkkaukseni. Mokat on paikkailtu, mut silti tekemistä riittää, ennenkuin saan kukkatopin valmiiksi.

Haluaisin sen pian päälleni, mutta täs sitä vaan surffailen ja virkkuut lepää sohvan vieressä lattialla. On tehnyt kuitenkin joka päivä sille topille jotain, mut ei se vaan valmistu.

Pian alkaa epätoivo iskeä, kun katselen toisten blogeja ja valmistuvien käsitöiden virtaa... Mä olen vaan niin hidas...

Tässä tulee nyt varoituksen sana: Älkää vaan kukaan ottako mallia tosta mun edellispostauksen virkkauskuvasta... Tuli luettua ohjeet sitten hiukkasen huonosti...


Kyseessä on tuoreimman Modan malli numero 30. Mä virkkasin kukkaset pitkiksi ketjuiksi, kuvittelin, että ne kukkaketjut yhdistetään lopuksi. No, kun sain kaikki kukat virkattua, totesin, että eihän tää näin mene.

Nyt sitten puran kukan kerrallaan ja virkkaan sen suoraan kiinni joka reunastaan viereisiin kukkiin niinkuin ylläolevasta näkyy.

Eli mikäli olisin tavaillut ohjetta alunperin 5 minuuttia enemmän, niin kesätoppini olisi jo valmis *hiljaista sadattelua*... Voi minua...

Virkkaaminen ei sovi minulle, tai tarkemmin sanottuna oikealle olkapäälleni... Auts, kun se on kipeä!

Onneksi löysin eilen surffaillessani toteuttamiskelpoisen neuletopin ohjeen, nimittäin Pirkan Butterflyn. Täytyy seuraavaksi mennä tutkimaan Vapaa Valintaan sen paljon puhutun Suvi-langan vahvuutta...

Toivottavasti olkapääni suostuu edes neulomaan kanssani. Täytyy virkata sitä kukkatoppia pikkuhiljaa, kukka päivässä vauhdilla, siitä ei kyllä tule ufoa!

Siirryin mohairista kesäisempään lankaan, eli puuvillaan. Koitin etsiä jotain kivaa neulottavaa kesätoppia, mut sen sijaan päädyinkin virkkaukseen. Uusimmassa Modassa oli kivannäköinen kukkatoppi, jota aloin toteuttamaan.

Kuva ei tee langan värille oikeutta, tuo on sellanen keväisen vaaleanvihreä, ennemmin raikkaan sävyinen, kuin tunkkaisen harmaa, miltä näyttää kuvassa.

Mutta yksi asia tökkii jo tässä vaiheessa... Nimittäin tuo pääteltävien langanpäiden määrä. Joka ikisestä kukasta (joita tulee kymmeniä!) jää yksi langanpää pääteltäväksi, aloituslanganpään piilotan jo tekovaiheessa... Miten noi sais pääteltyä helpoiten ja nopeiten? Onko neulalle vaihtoehtoja?

Nyt bolero on sitten valmis! Oon kyllä oikein tyytyväinen! Mohairlanka on tosi lämmittävää, mut kesäillathan voi olla viileitä...

Välillä oli tuon neulomisesssa aktiivisempia ja välillä vähemmän aktiivisia päiviä, mutta kyllä se vaan valmiiksi tuli. Tuohon ei kulunut lankaa kuin n. 2 ja puoli 50g kerää, eli tosi riittoisaa lankaa!

En ole ikuisuuteen neulonut mitään "noin isoa" työtä. Täs tulee mieleen yläasteen valinnaiset käsityöt, kun piti neuloa neulepaita. Toiset teki neuleet joillekin vauvaikäisille serkuilleen, mut minäpä valitsin toteutettavaksi jonkun hillittömän kirjoneulepaidan, siis koko neule pelkkää kirjoa... Ja mun eka iso työ, ois voinut kässäope edes yrittää vihjata jostain helpommasta työstä!! Kai se oli vaan iloinen, kun joku halusi neuloa jotain haasteellista... Mutta tuli sekin neule vaan valmiiksi ysiluokan kevään käsityönäyttelyyn, vaikka piilotinkin tekeleen jonnekin sängyn alle erinäisiä kertoja.

Hitaasti hyvä tulee... Mohairboleron osat on valmiina, tässä pingottumassa... Vielä pitäis ommella osat yhteen ja neuloa resori. Hommaan ei menisi enää kuin yksi ilta, mut kun vaan saisi aikaiseksi.

Voiko nyt olla toukokuun alku? Aurinko paistaa niin lämpimästi, et on jotenkin vaikea ajatella mohairneuleen tekoa, vaikka varmasti sille olisi käyttöä kesäiltoinakin.

Seuraavaksi voisi ottaa puikoille jonkun kesäisen topin, mut mistähän löytäisin kivan mallin...? Mulla on hamstrattuna muutama kerä ihanan limenvihreää Ericaa siihen tarkoitukseen.

Kuinka kauan aikaa voi oikein kulua siihen, että saa tuhottua kolme 50g kerää mohairlankaa... Olen näpertänyt jo yli viikon ja vasta vajaa 2 kerää on neulottu. Tuskaista... Kunhan tän neuleen saan valmiiksi, pitäydyn taas hetken sukissa ja lapasissa, ne sopii paremmin mun hermoille...

Tässä pääsiäisen aikaansaannokset. Virkkasin 2 vyötä vanhoista Kotiväki-lankakerien jäämistä. Kaksinkertaisellla langalla tuli ihan napakan tuntuista tekelettä. Nythän voi tehdä joka vaatteisiin sopivan vyön itse!

En ole ennen noita vöitä virkannut hetkeen ja huomasinkin virkkaamisen vaativan paljon enemmän silmäilyä kuin neulomisen. Jotain yksinkertaistahan voi neuloa suurinpiirtein katsomatta, mut mun täytyi kyllä virkatessa katsoa paljon enemmän, että mitä oikein tuli tehtyä.

Sain muuten suklaamunasta ihanan Lumikki-sormuksen! Olen luullut, ettei suklaamuniin laiteta enää edes sormuksia, kun Kinderistä tulee aina jotain koottavia leluja. Muistan, kun lapsena liki joka suklaamunasta löytyi hieno sormus tai hiuslenkki.

Minäkin inspiroiduin uusimman Suuren Käsityölehden ohjeista, ihania vauvaneuleita! Neuloin boleron ystävien söpölle tyttövauvalle. Aloitin aamupäivällä ja illalla neule oli valmis, välillä mallailtiin boleron osia neidin päälle ja etukappaleet neuloin uudelleen hieman isompina. Tyttö on kasvanut niin nopeasti muutamassa viikossa, etten neuletta aloittaessa osannut arvatakaan! Hän katseli äitinsä sylistä, kun neuloin puikot heiluen.

Ja minä kun haluan aina soveltaa ohjeita oman mallin mukaan, niin jätin neuleesta pois käännettävän kauluksen, sellainen mykkyrähän voisi painaa ikävästi pienen niskaa! Tein vain nyppykoristeen joka reunaan.

Kuvassa langan väri ei muuten erotu kunnolla, lanka oli herkullisen vaaleanpunaista.

Jaa mitä?! Talviko ohi?!

Nalle on kyllä sitten nii-in riittoisaa lankaa! Yksi 150 gramman kerä ja mitä kaikkea siitä saakaan! Sormikkaathan valmistuivat jo muutama viikko sitten, pipo tiistaina ja kaulaliina toissapäivänä. Sormikkaista kyllä huomaa, että niitä on ja käytetty, sävy on hieman tummenpi kuin muissa...

Eilen poikkesin Koskarin lankakaupassa ohikulkiessani, mut en sitten ostanut mitään, kun eipä ollut mohairboleron lankatietojakaan mukana. Vaaleanpunainen Kitten Mohair tuntui kyllä ihanan pehmeältä!

Vietin pari päivää "kotikotona", löysin sieltä ihania vyönsolkia. Derean esimerkistä innostuneena olen alkanut haaveilla virkatusta vyöstä!

Mitähän mä olen oikein viime aikoina tehnyt? Neuleita ei ole juurikaan valmistunut, eikä sitämyötä juttuja blogillekaan.


Nämä sormikkaat valmistuivat jo parisen viikkoa sitten rakkaalleni pilkkisormikkaiksi. Lankana oli Virtain Villan aito pässinpökkimä villalanka.

Palmikkopipon tekoa sormikkaiden seuraksi olen yrittänyt aloittaa, mutta Vapiksesta ei löytynyt 2 ja puolen pyöröpuikkoa, enkä jaksanut sillä reissulla lähteä pidemmälle, joten homma jäi siihen. Olen tehnyt kyllä jo laskelmia silmukkamääristä, 190 s tuntuu kyllä isolle määrälle pienillä puikoilla Nallelangasta, ehkä laskelmat menivät pieleen... Mutta ainahan voi kokeilla ja purkaa...

Sainpas sormikkaat valmiiksi tänään! En jaksa kyllä höyryttää. Nuo pääsevät käyttöön heti huomenna, toivottavasti ei ole kovin kylmää... Ihan kivathan niistä tuli, mut pitkään niitä ei pidä tarkastella, eikä ainakaan vertailla palmikoitten kierteiden määriä sormikkaiden välillä. Meni laskut ilmeisesti hieman pieleen jossain vaiheessa...

Noille sopis seuraksi samanlaisin palmikoin tehty pipo, sen vois saada vielä samasta kerästä. Mutta sitä ennen teen pilkkisormikkaat/kynsikkäät rakkaalleni.

Kunnes palmikkopipo valmistuu, voin käyttää joskus ennen joulua neulomaani BiBoa. Lauran blogi ja BiBo olivat muuten eka tutustumiseni neuleblogimaailmaan!