Kauhean hitaasti edistyy toi mun virkkaukseni. Mokat on paikkailtu, mut silti tekemistä riittää, ennenkuin saan kukkatopin valmiiksi.

Haluaisin sen pian päälleni, mutta täs sitä vaan surffailen ja virkkuut lepää sohvan vieressä lattialla. On tehnyt kuitenkin joka päivä sille topille jotain, mut ei se vaan valmistu.

Pian alkaa epätoivo iskeä, kun katselen toisten blogeja ja valmistuvien käsitöiden virtaa... Mä olen vaan niin hidas...

Tässä tulee nyt varoituksen sana: Älkää vaan kukaan ottako mallia tosta mun edellispostauksen virkkauskuvasta... Tuli luettua ohjeet sitten hiukkasen huonosti...


Kyseessä on tuoreimman Modan malli numero 30. Mä virkkasin kukkaset pitkiksi ketjuiksi, kuvittelin, että ne kukkaketjut yhdistetään lopuksi. No, kun sain kaikki kukat virkattua, totesin, että eihän tää näin mene.

Nyt sitten puran kukan kerrallaan ja virkkaan sen suoraan kiinni joka reunastaan viereisiin kukkiin niinkuin ylläolevasta näkyy.

Eli mikäli olisin tavaillut ohjetta alunperin 5 minuuttia enemmän, niin kesätoppini olisi jo valmis *hiljaista sadattelua*... Voi minua...

Virkkaaminen ei sovi minulle, tai tarkemmin sanottuna oikealle olkapäälleni... Auts, kun se on kipeä!

Onneksi löysin eilen surffaillessani toteuttamiskelpoisen neuletopin ohjeen, nimittäin Pirkan Butterflyn. Täytyy seuraavaksi mennä tutkimaan Vapaa Valintaan sen paljon puhutun Suvi-langan vahvuutta...

Toivottavasti olkapääni suostuu edes neulomaan kanssani. Täytyy virkata sitä kukkatoppia pikkuhiljaa, kukka päivässä vauhdilla, siitä ei kyllä tule ufoa!

Siirryin mohairista kesäisempään lankaan, eli puuvillaan. Koitin etsiä jotain kivaa neulottavaa kesätoppia, mut sen sijaan päädyinkin virkkaukseen. Uusimmassa Modassa oli kivannäköinen kukkatoppi, jota aloin toteuttamaan.

Kuva ei tee langan värille oikeutta, tuo on sellanen keväisen vaaleanvihreä, ennemmin raikkaan sävyinen, kuin tunkkaisen harmaa, miltä näyttää kuvassa.

Mutta yksi asia tökkii jo tässä vaiheessa... Nimittäin tuo pääteltävien langanpäiden määrä. Joka ikisestä kukasta (joita tulee kymmeniä!) jää yksi langanpää pääteltäväksi, aloituslanganpään piilotan jo tekovaiheessa... Miten noi sais pääteltyä helpoiten ja nopeiten? Onko neulalle vaihtoehtoja?

Nyt bolero on sitten valmis! Oon kyllä oikein tyytyväinen! Mohairlanka on tosi lämmittävää, mut kesäillathan voi olla viileitä...

Välillä oli tuon neulomisesssa aktiivisempia ja välillä vähemmän aktiivisia päiviä, mutta kyllä se vaan valmiiksi tuli. Tuohon ei kulunut lankaa kuin n. 2 ja puoli 50g kerää, eli tosi riittoisaa lankaa!

En ole ikuisuuteen neulonut mitään "noin isoa" työtä. Täs tulee mieleen yläasteen valinnaiset käsityöt, kun piti neuloa neulepaita. Toiset teki neuleet joillekin vauvaikäisille serkuilleen, mut minäpä valitsin toteutettavaksi jonkun hillittömän kirjoneulepaidan, siis koko neule pelkkää kirjoa... Ja mun eka iso työ, ois voinut kässäope edes yrittää vihjata jostain helpommasta työstä!! Kai se oli vaan iloinen, kun joku halusi neuloa jotain haasteellista... Mutta tuli sekin neule vaan valmiiksi ysiluokan kevään käsityönäyttelyyn, vaikka piilotinkin tekeleen jonnekin sängyn alle erinäisiä kertoja.

Hitaasti hyvä tulee... Mohairboleron osat on valmiina, tässä pingottumassa... Vielä pitäis ommella osat yhteen ja neuloa resori. Hommaan ei menisi enää kuin yksi ilta, mut kun vaan saisi aikaiseksi.

Voiko nyt olla toukokuun alku? Aurinko paistaa niin lämpimästi, et on jotenkin vaikea ajatella mohairneuleen tekoa, vaikka varmasti sille olisi käyttöä kesäiltoinakin.

Seuraavaksi voisi ottaa puikoille jonkun kesäisen topin, mut mistähän löytäisin kivan mallin...? Mulla on hamstrattuna muutama kerä ihanan limenvihreää Ericaa siihen tarkoitukseen.

Kuinka kauan aikaa voi oikein kulua siihen, että saa tuhottua kolme 50g kerää mohairlankaa... Olen näpertänyt jo yli viikon ja vasta vajaa 2 kerää on neulottu. Tuskaista... Kunhan tän neuleen saan valmiiksi, pitäydyn taas hetken sukissa ja lapasissa, ne sopii paremmin mun hermoille...

Tässä pääsiäisen aikaansaannokset. Virkkasin 2 vyötä vanhoista Kotiväki-lankakerien jäämistä. Kaksinkertaisellla langalla tuli ihan napakan tuntuista tekelettä. Nythän voi tehdä joka vaatteisiin sopivan vyön itse!

En ole ennen noita vöitä virkannut hetkeen ja huomasinkin virkkaamisen vaativan paljon enemmän silmäilyä kuin neulomisen. Jotain yksinkertaistahan voi neuloa suurinpiirtein katsomatta, mut mun täytyi kyllä virkatessa katsoa paljon enemmän, että mitä oikein tuli tehtyä.

Sain muuten suklaamunasta ihanan Lumikki-sormuksen! Olen luullut, ettei suklaamuniin laiteta enää edes sormuksia, kun Kinderistä tulee aina jotain koottavia leluja. Muistan, kun lapsena liki joka suklaamunasta löytyi hieno sormus tai hiuslenkki.

Minäkin inspiroiduin uusimman Suuren Käsityölehden ohjeista, ihania vauvaneuleita! Neuloin boleron ystävien söpölle tyttövauvalle. Aloitin aamupäivällä ja illalla neule oli valmis, välillä mallailtiin boleron osia neidin päälle ja etukappaleet neuloin uudelleen hieman isompina. Tyttö on kasvanut niin nopeasti muutamassa viikossa, etten neuletta aloittaessa osannut arvatakaan! Hän katseli äitinsä sylistä, kun neuloin puikot heiluen.

Ja minä kun haluan aina soveltaa ohjeita oman mallin mukaan, niin jätin neuleesta pois käännettävän kauluksen, sellainen mykkyrähän voisi painaa ikävästi pienen niskaa! Tein vain nyppykoristeen joka reunaan.

Kuvassa langan väri ei muuten erotu kunnolla, lanka oli herkullisen vaaleanpunaista.

Jaa mitä?! Talviko ohi?!

Nalle on kyllä sitten nii-in riittoisaa lankaa! Yksi 150 gramman kerä ja mitä kaikkea siitä saakaan! Sormikkaathan valmistuivat jo muutama viikko sitten, pipo tiistaina ja kaulaliina toissapäivänä. Sormikkaista kyllä huomaa, että niitä on ja käytetty, sävy on hieman tummenpi kuin muissa...

Eilen poikkesin Koskarin lankakaupassa ohikulkiessani, mut en sitten ostanut mitään, kun eipä ollut mohairboleron lankatietojakaan mukana. Vaaleanpunainen Kitten Mohair tuntui kyllä ihanan pehmeältä!

Vietin pari päivää "kotikotona", löysin sieltä ihania vyönsolkia. Derean esimerkistä innostuneena olen alkanut haaveilla virkatusta vyöstä!

Mitähän mä olen oikein viime aikoina tehnyt? Neuleita ei ole juurikaan valmistunut, eikä sitämyötä juttuja blogillekaan.


Nämä sormikkaat valmistuivat jo parisen viikkoa sitten rakkaalleni pilkkisormikkaiksi. Lankana oli Virtain Villan aito pässinpökkimä villalanka.

Palmikkopipon tekoa sormikkaiden seuraksi olen yrittänyt aloittaa, mutta Vapiksesta ei löytynyt 2 ja puolen pyöröpuikkoa, enkä jaksanut sillä reissulla lähteä pidemmälle, joten homma jäi siihen. Olen tehnyt kyllä jo laskelmia silmukkamääristä, 190 s tuntuu kyllä isolle määrälle pienillä puikoilla Nallelangasta, ehkä laskelmat menivät pieleen... Mutta ainahan voi kokeilla ja purkaa...

Sainpas sormikkaat valmiiksi tänään! En jaksa kyllä höyryttää. Nuo pääsevät käyttöön heti huomenna, toivottavasti ei ole kovin kylmää... Ihan kivathan niistä tuli, mut pitkään niitä ei pidä tarkastella, eikä ainakaan vertailla palmikoitten kierteiden määriä sormikkaiden välillä. Meni laskut ilmeisesti hieman pieleen jossain vaiheessa...

Noille sopis seuraksi samanlaisin palmikoin tehty pipo, sen vois saada vielä samasta kerästä. Mutta sitä ennen teen pilkkisormikkaat/kynsikkäät rakkaalleni.

Kunnes palmikkopipo valmistuu, voin käyttää joskus ennen joulua neulomaani BiBoa. Lauran blogi ja BiBo olivat muuten eka tutustumiseni neuleblogimaailmaan!

Tässä on vihdoinkin valmis-kuva turkoosista huvistani. Erottuu aikas kivasti nuo kuviot mun mielestäni. Olen tyytyväinen.

Kävin muuten Akateemisessa joku päivä loppuviikosta, ja kuinkas kävikään, sielläkin pääsi neulomaan! Puikoilla oli Harry Potter -kaulaliina, joten mun tietysti piti neuloa kerros. Edellinen neuloja oli tiputellut varmaan puolet silmukoista, joten mun täytyi samalla paikkailla vähän hänen tekemisiään...

Neulerintamalla on kyllä mun osaltani ollut hieman hiljaista. Sormikkaiden edistyminen on alkuinnostuksen jälkeen ollut melkoisen hidasta, muutaman kerroksen neuloin eilen ja toka sormikas on sormien aloituskohdassa.

Meillä on nyt kaksi aktiivista kissaneitiä hoidossa, joten neuleiden suhteen pitää olla huolellinen eikä jättää lankakeriä pitkin poikin. Mäkin olen tottunut vaan jättämään kaikki keskeneräiset tekeleet odottamaan sohvan viereen koriin tai lattialle, mut nyt ei onnistu. Tai oikeastaan en edes halua kokeilla, mitä yön aikana tapahtuisi vaikkapa puolivälissä olevalle palmikkosormikkaalle, hui!

Eilen käytiin hiihtämässä -ilman säärystimiä- ja on pakko todeta, että Kaupin ladut ei sovi aloittelijalle! Siis apua mitä mäkiä! Pakko oli kaatua eräässäkin alamäessä, kun vauhti vaan kiihtyi, enkä ollut lainkaan varma, selviänkö edessä olevasta mutkasta, vai päädynkö päin edessäolevaa kuusta! Huhhuh, suuntaan seuraavaksi jäälle hiihtämään, en halua enää joutua yhteenkään valtavaan ylä- saati alamäkeen!

Näin eilen kaupungilla kivan pipon jonkun nuoren naisen päässä, sorry tuijottelusta... Siinä oli "pohjana" turkoosia sileää oikeaa neuletta oleva pipo ja päällyskerroksena virkattua, värikästä kukkakuvioita. Vois koittaa neuloa joskus itsekin tuollaisen.

Voi nyyh! En sitten päässyt osallistumaan neuletapaamiseen, koska en ollut eilispäivänä paikkakunnalla... Täytyy sitten odottaa kuukausi seuraavaa. No, ehdinpä ainakin harjoittelemaan lisää neulomisen saloja ennen sitä.

Olin muuten tosi ahkera (ainakin omasta mielestäni) turkoosin huivini kanssa tiistaina. Sain sen neulottua valmiiksi, tein siis yhden päivän aikana noin 1/3 siitä! Hämmästyin oikein, et kuinka nopeasti se sitten valmistuikaan, kun oli päivä aikaa keskittyä työteon sijaan harrastuksiin. Päättelyt tein eilisen aikana ja tänään päivemmällä lupaan kuvata sen tänne blogilleni.

Olin muutenkin neulemielessä ahkera tiistaina. Nimittäin puoli 8 illalla keksin, et voisin aloittaa neulomaan palmikkosormikkaita, kun kerran huivikin valmistui. Ehdin juuri sopivasti Vapaa Valintaan hakemaan lankaa. Ostin ihan tavallista luonnonvalkoista Nallea ja sain sormikkaat puikoille. Toinen sormikas valmistui jo ja toisessa mennään rannekkeen kohdalla.

Sain muuten sukset lainaan ja siitä tuli mieleeni, että tarvitsisin ehdottomasti hiihtosäärystimet! Hih, taidan olla aika välineurheilija... Mutta eihän sitä voi laduille lähteä ilman kunnon säärystimiä!

Työnteko haittaa vakavasti harrastuksiani! Liki viikko viime päivityksestä! Olen ollut viimeiset kuusi päivää niin paljolti töissä ja siinä välissä kotona poiketessani olen ollut niin poikki, ettei ole tullut poikettua blogilla....

Tekniikka heittäytyi taas hankalaksi. Olisin laittanut tähän kuvan 3/4 valmiista turkoosista tekeleestäni oikeinpäin otettuna, mutta kuinkas kävikään... Otin kuvan kännykällä, koska kameraa ei ole nyt käytettävissä. Yritin siirtää kuvan Bluetoothilla koneelle, mutta en käsitä, miksen onnistu! Bluetooth on päällä sekä kännykässä, että koneessa, ja kumpikin sanoo, että yhteys toiseen on olemassa, mutta se kuva ei vaan siirry! Raivostuttavaa! Tulee siis tylsä juttu ilman kuvia.

Tuossa jossain edellisessä postauksessa mietin, että tekisinkö vielä jotkut talvikäsineet itselleni. Nyt oon päättänyt, että kunhan työn alla oleva huivi valmistuu, teen luonnonvalkoisesta langasta palmikkosormikkaat. Lanka on hankkimatta, mutta aion neuloa ohuilla puikoilla suhteessa vahvasta langasta, jotta tulee tiivistä, ettei tuuli puhaltaisi kovasti läpi. Ja palmikot olis aika kapeita, ne tulis kämmenselkään ja alkaisi heti rannekkeen alusta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Löysin muuten kivan lankakaupan! Ja mikä parasta, eräs läheiseni opiskelee ko. paikkakunnalla, aion houkutella hänet lankalähetikseni!

Nyt mulle on tullut joku ihme kyllästymisen tunne siihen turkoosiin Cozyn sovellukseesn. Tai siis kiva huivintekele, mut se vaatii jotenkin tälläseltä blondilta, kuin minä liikaa keskittymistä.

Jos yritän neuloa sitä, ja samaan aikaan katsoa telkkaria, tai jutella jonkun kans, niin pieleen menee. Mun täytyy voida sitä neuloessani hokea itselleni -onneksi äänettömästi- "kierrä, oikea, nosta, 2 yhteen..." Olenko mä vähän omituinen? Vai onko tää vaan harjoituksen puutetta?

Kyseinen tekele on vasta alle puolivälin, ja aion laittaa sen harteilleni parin viikon kuluttua. No, 2 viikkoa on pitkä aika, et kyl sen hyvin ehtii valmiiksi saada, kunhan keskittyy siihen, eikä ala haikailemaan uusia juttuja, kuten tätä:



Kuva: Kauneimmat käsityöt 2/2006

Ostin ekaa kertaa elämässäni Kauneimmat käsityöt-lehden, ja totesin ihan kelpo lehdeksi. Siinä kun keskitytään neulomiseen/virkkaamiseen, eikä tarvi ostaa turhia (siis mulle turhia) ompeluohjeita. Kuvatekstitkin on siedettäviä lukea, eikä keksimällä keksittyjä lässytyksiä.

Joka tapauksessa, jo ennenkuin ostin tuota lehteä, olin ajatellut tehdä jotain mohairista kevääksi ja tää iiihana vaaleanpunainen(suosikkivärini) bolero on just sitä mitä oon ajatellut!!

Ai niin, totesin muuten tuosta turkoosista kuvasta, että näköjään olen ottanut sen kuvan nurinpäin olevasta huivintekeleestä... Voi mun sähläilyitä... Kunhan se valmistuu, yritän olla tarkkaavaisempi kuvailuissani...

Hyvää naistenpäivää!

Kuvassa on kiinanruusuni parhaassa kukassaan, tosin kuva on otettu joskus aikaa sitten. Tällä hetkellä siinä on vain yksi jo lakastumassa oleva kukka, mut kunhan kevät ehtii pidemmälle ja mä muistan kastella kukkaani, se kukkii lisää!

Siskolla on tänään synttäri. Hän sai yllättäen jotain käsin tehtyä lahjaksi. Eli palmikkolapaset. Asun tätä nykyä eri paikkakunnalla, kuin sisko, joten hän sai lahjansa jo viikonloppuna. Kiva antaa jotain käytännöllistä, ja lapasiahan tarvii aina! Siis ainakin talvella...

Palmikot on musta kivoja neuloa, siis tulee valmista helposti ja nopeasti, ja näyttää hyvältä. Sit taas toisaalta, joskus jonkun neuleen kohdalla miettii, että se valmistui tavallaan liian nopeasti, olis ollut kiva neuloa pidempäänkin.

Nyt muuten tajuan, etten ole neulonut lainkaan lapasia tai sormikkaita tai mitään käsiin laitettavaa itselleni tänä talvena. Pitäisköhän tästä todeta, että nyt on korkein aika, vai, että enää ei kannatakaan...

Sain kutsun 50-vuotisjuhliin. Siitähän sitten alkoi ikuisen ongelman pohdiskelu: Mitä laittaisin päälle? No, kaapista löytyi musta pitkä mekko, johon ajattelin kehittää jotain piristystä. Katselin ideoita ja löysin Cozyn. Huivin kuvio näytti kivalta ja ohje helpolta toteuttaa.

Tietty piti taas jotenkin muuttaa ohjetta oman mielen mukaiseksi. Koska huivi on tulossa mulle juhlakäyttöön, päätin tehdä sen isommilla puikoilla ja ohuemmasta langasta, jotta siitä tulisi kevyen näköinen.

Löysin Aili Jokiselta sopivaa lankaa, Filatura Di Cosan Brilla-lankaa. Aivan uusi tuttavuus mulle. Se on viskoosi-puuvillasekoitetta, pinta on kivan kiiltävä. Ostin sitten neljä kerää ja nyt on jo eka neulottu. Värin valitsin mulla jo olevaan kaulakoruun sopivaksi.

Helppo neuloa, mutta totesin, että kannattaa olla tarkkana, koska kerran tiputettua silmukkaa ei enää löydä... Kerran meni jo koko juttu purkuun. Ja samoten totesin, et joka kerroksen jälkeen on parasta laskea silmukat, jotenkin unohtuu helposti nuo langankierrot...

Tässä on siis kalastukseen, rakennustöihin ja muuhun talviseen näpertelyyn sopivat sormikkaat, jotka valmistuivat muutama päivä sitten. Peukku, etu- ja keskisormet ovat vajaamittaiset, jotta niillä voi tarttua kunnolla ja nimetön ja pikkusormi taas pysyvät lämpimässä. Materiaalina on aito "pässinpökkimä" eli Virtain villan lanka, jolloin käsineet tuntuvat lämpimiltä kastuneinakin.

Sormikkaat kävin tänään viemässä tädin miehelle, joka on innokas kalastaja. Tein sormikkaista vaihtokaupat vastapyydettyihin kuhaan ja haukeen.

Tää oli muuten eka kerta kun ylipäätään neuloin minkäännäköisiä sormikkaita, joten olen varsin tyytyväinen lopputulokseen! Enkä edes katsonut mistään neuleohjeesta mallia, vaan pähkäilin itse, miten saan sormet parhaiten tehtyä. No, en kyllä yleensä muutenkaan luota hirveesti ohjeisiin, vaan joka asiassa, oli sitten kyse neulonnasta tai ruuanlaitosta, sovellan ohjetta aina itse. Mulla on joku ihme pakkomielle näyttää, et kyllä mä osaan... Välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä...