Viime aikoina neulominen on tahtonut jäädä kakkoseksi kissanhoidolle, mutta jotain neulottuakin valmistui.























Nämä kämmekkäät tein "tilaksesta" kaverilleni. Lankana ihanan pehmeä Drops Alpaca, puikot 2,5mm. Aloitin näiden neulomisen noin 2 kuukautta sitten, eli valmistuminen hiukan kesti, vaikka "aktiivista neuleaikaa" näihin ei kyllä montaakaan tuntia kulunut. Välillä piti vaan sovittaa ennenkuin jatkoin neulomista eteenpäin. Eilen iltana neuloin peukalot ja valmista tuli.

Nämä kämmekkäät ylettyvät reilusti ranteen yli. "Yläpuoli" on sileää neuletta ja "alapuoli" 1oikein, 1nurin-joustinta, niin istuvat käsiin hyvin. Peukalot ovat joustinta myös.

Lankaa oli hankittuna pari kerää ja luulisin, että niistä saattaisi riittää vielä pipoon. Kämmekkäisiin ei tosiaan paljoa lankaa kulunut! Mikähän vaan olisi sopiva pipomalli ohuelle alpakkalangalle?

Tässä on Silveri! Hän on asustellut meillä torstai-illasta asti ja on kyllä niin ihana ja reipas. Silveri on hopeatabby Maine Coon urospentu. Ikää on nyt reilut 12 viikkoa. Silverin kasvattaja on Pinewoods Cattery.























Leikkikuvia tästä kaverista on vaikea saada onnistumaan, vauhtia on liki aina niin paljon, että kuvassa näkyy vain vilahdus... Silverin tämän hetken suosikkilelu on tälläinen "tiikerinhäntä", sen perässä juostaan ja hypitään innolla. Nyt lemmikkimme on unilla, jotta jaksaa taas illalla peuhata :)

Käytiin pikaisella Tallinnan reissulla talviloman piristykseksi. Lankaa piti tietysti saada... Tämä vyyhti oli niin houkuttelevan värinen, että oli pakko ostaa. Ihana punaisen, vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyinen liukuvärjätty villalanka! Tämä vyyhti voisi pyrkiä vaikka huiviksi.


















Ja matkaneule kun pitää aina olla, niin neuloin lapasia. Halusin vähän paksummat ja värikkäät lapaset. Käytin näihin 7 veljeksen ja Woolin jämäkeränloppuja ja totesin, että jo 20 sentin langanpätkätkin voisi hyödyntää tälläisiin. Jos kuvasta ei saa kunnolla selkoa, neuloin pohjaväriä luonnonvalkoisella langalla ja joka toisen silmukan jollain käteen osuneella langanpätkällä. En päätellyt langanpäitä, vaan solmin ne vain yhteen, niin nekin vähän lämmittävät lisää. Noista tuli oikeastaan hauskemmat kuin odotin. Pääsevät varmasti käyttöön!

Raglanan esimerkistä innostuneena tein Kombu Scarfin. Hauska malli mielestäni, kiva neuloa, mallikerran oppi nopeasti, mutta silti siihen ei kyllästynyt. Telkkariakin pystyi katsomaan samalla :)

Mun huivi on neulottu Sandnesgarnin Sisusta nro 3 puikoilla. Joku voisi tietysti ihmetellä, miksi joku tekee kaulahuivin perinteisesti sukkien neulomiseen käytetystä langasta, mutta hyvin se toimii... Ei edes kutita. Halusin huivistani pitkän, nyt sillä on kokoa 175 cm x15 cm, ja se ylettyy pariin kertaan kaulan ympärille. Toistin mallikertaa 14 kertaa, siis enemmän kuin alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta mulla oli ohuempaa lankaakin.

Kännykkäni kaipasi uutta suojaa, entinen kännykkäpussukka katosi jo taannoin välille työpaikka-koti, joten jotain oli tehtävä. Kaapista löytyi kauan sitten Tallinnanreissulta ostettua hahtuvalankaa, otin nro 4 puikot esille ja aloin neuloa kaksinkertaisella hahtuvalla.






















Tässä tekeleeni ennen pesukoneeseen päätymistään. Tämä kun tosiaan oli eka huovutukseni, niin sopivista mittasuhteista ennen huovutusta ei ollut hajuakaan.























Tässä tulos 40 asteen pesun jälkeen. Vähän jännitti avata pesukoneen luukku, kun ei oikein tiennyt mitä sieltä löytyisi... No, turhaan säikyin etukäteen, hyvältä näytti toistaiseksi. Rohkaistuin tästä ja laitoin pesukoneen seuraavaksi 60 asteen ohjelmalle.






















Tässä lopputulos! Oon niin tyytyväinen ekaan hahtuvalanka-pesukonehuovutustyöhöni! Kännykkäpussukasta tuli ihan sopiva, tai ehkä hiukan liian iso ennemmin kuin liian pieni. Tein vähän pykäpistokoristuksia, ompelin napin ja valmista tuli. Nyt on kännykällänikin lämmin koti pakkaisilla!

Tämä kalapeitto valmistui noin viikko sitten, ja arvatkaapa kenelle tai oikeastaan mille se kuuluu?! Meidän uudelle perheenjäsenelle, kissalle nimeltä Silveri! Pentu tulee meille ensi viikolla, mutta tein peiton jo etukäteen ja veimme sen pentumme kasvattajalle jo viikko sitten keräämään tuttuja tuoksuja, jotta Silverin on sitten mukavampi muuttaa meille.

Peitto on tehty Novitan Suvi-langasta nro 3 vai oliko se 3,5 puikoilla? Kalakuvion ohjeen löysin Made By Myself-blogista. Käsittääkseni Tikru oli parannellut jostain löytämäänsä mallia. Peitossa on 28 kalaa, mut peiton mitat jäi ottamatta ennenkuin se lähti maailmalle. No, pianhan peitto palaa takaisin kissan kanssa :) Kaloja oli hauska neuloa, kuvion oppi nopeasti ja yhtä kalaa ei kauaa neulonut.

Perjantai-illan neuleenani oli kämmekkäät. Näistä tuli kaverit jo aiemmin valmistuneelle pipolle. Kämmekkäät on tehty piposta ylijääneestä Alfasta, puikot oli kokoa 5 ja malli omasta päästä.

Seuraavaksi pitäis kyllä neuloa ohuesta langasta sormikkaat, joita voisi käyttää näiden kämmekkäiden kanssa. Nimittäin eilen jouduin laittamaan näiden alle sormien lämmikkeiksi kyllä sellaset neulojan häpeäpilkut, että huh-huh... Ainoat ohuet sormikkaat jotka kauppareissulle lähtiessäni löysin, oli jotkut aivan nyppyyntyneet ja likimain peukuista puhkikuluneet ilmestykset...

Tässä on kultsin ja mun tiimisukat! Molemmat tehty Ahvenanmaan villalangasta, josta tein omat sukkani jo aiemmin. Tässä kuvassa erottuu hyvin nuo liukuvärjäyksen sävyerotkin.

On se vaan uskomatonta, että 180 grammaa lankaa riittää kaksiin aikuisten pitkävartisiin sukkiin!

Siskoni synttäripäivä on tänään, tein hänelle lahjaksi huivin. Kakkua syötiin jo eilen ja paketitkin availtiin samalla, kuvakin on otettu eilen.

Huivi on tehty Made By Myself -blogin Tikrun ohjeella, kiitos ohjeesta Tikru! Lankana Sandnesgarnin Kitten Mohair, hieman vajaa 2 kerää kului ja neuloin nro 6 puikoilla. Huiville tuli kokoa noin 30cm x 190cm pingotuksen jälkeen. Kiva huivimalli. Erityisesti plussaa siitä, että edelliskerroksella tehdyt virheet löysi tästä mallista helposti, ja ne pystyi korjaamaan ongelmitta, eli onneksi ei tarvinnut montaa kerrosta purkaa, jos joku moka oli sattunut :)

Viime aikoina onkin tullut neulottua vähän kaikkea. Puikoilla on useampi työ yhtä aikaa ja monta muuta on pyrkimässä puikoille.

Novitan lankauutuuksista odotin innolla Cocos-lankaa, ajattelin, et kiva päästä kokeilemaan, millaista kookoskuitu on lankana. Tänään sitten katselin Novitan kevään lankakarttaa vähän tarkemmin ja totesin, ettei siinä langassa mitään kookosta olekaan! Hämäävän nimen ovat keksineet ja minä blondina menin heti lankaan... Siis kun on soijalankaa ja silkkilankaa ja bambulankaa ja kaikkea niin miksei kookoslankaakin vois olla? Vai oliskohan ehkä hiukkasen karheaa lankaa, jos se olisi tehty kookospähkinän kuortesta :)



















Viikko sitten lauantai-iltana neuloin parit vauvansukat. Molemmat menivät kultsin serkun poikavauvalle. Sinisävyiset sukat on Woolia ja Nallea yhdistettynä, aika perinteiseen tyyliin, kantapää on tehty tiimalasimallilla.
















Vihreänsävyiset sukat on 7 veljestä, malli on ennemminkin tossu kuin sukka, vähän vaihtelua perinteisiin. Tuontyylisiin sukkiin löysin ohjeen viime lokakuun Knit Today-lehdestä. Mallia otin lähinnä kuvasta, lanka kun on aivan eri, kuin lehden ohjeessa, niin totesin, että on helpompaa tehdä vaan tuntumalla, kuin tavaamalla ohjetta sen tarkemmin. Yhdet samantyyliset tossukat teinkin jo viime vuoden puolella työkaverin vauvalle.

Toivottavasti sukat on sopivat, oikean koon arviointi kun on mulle kaikkein hankalin juttu vauvaneuleita tehdessä. Nyt kun ulkona on jo vähän pakkastakin, niin varpaanlämmittimille voisi olla käyttöäkin.
























Tässä on sitten kultsin lapaset, jotka tein tuon edellisessä päivityksessä näkyvälle pipolle kavereiksi. Eipä voi todeta muutakuin, että Lanett on uskomattoman riittoisaa lankaa. Kahdesta 50 gramman kerästä tuli miesten koon pipo ja lapaset ja hiukan jäi vielä ylikin!

Pipoja on hauska neuloa kun ne valmistuu niin nopeasti! Tein parissa illassa pipot kultsille ja itselleni.

Kultsin pipo on Sandnesgarnin Lanettia. Neulottu nro 3 puikoilla, 3 oikein ja 2 nurin. Ostin 2 kerää lankaa, että varmaan riittää, mutta pipoon kului vajaa kerä. Nyt puikoilla onkin sitten tulossa lapaset pipon seuraksi.

Oma pipo on Sandnesgarnin Alfaa. Puikot nro 5 ja palmikkoa oman mallin mukaan. Tätäkin lankaa ostin 2 kerää ja reilu 1 kului. Ehkä siitä loppukerästä saisi vielä vaikka ranteenlämmittimet?

Joulu on ohi ja nyt voin taas keskittyä enemmän neulomiseen!



Ensimmäisenä puikoille pääsi Ahvenanmaalta pyöräretkellä löytynyt lanka. Olen jo pitempään suunnitellut tekeväni tästä langasta sukat ja tällaiset niistä tuli. Vyyhdissä oli 180 grammaa ohutta liukuvärjättyä villalankaa, jonka kerin kahdelle kerälle.

Aloitin neulomaan nro 3 puikoilla kärjestä aloittaen. Nämä ovat muuten ekat kärjestä aloitetut sukkani! Muistelin netissä näkemiäni ohjeita ja hiukan sovelsin oman pääni mukaan ja kyllä ne silmukat vaan siitä syntyivät.

Kantapäätkin ovat mulle uutta mallia, sanotaankos noita nyt tiimalasikantapäiksi vai miksi... Tykästyin kovasti tuohon kantapäämalliin, oli jotenkin nopeamman ja helpomman tuntuinen neuloa ja ehkä tuntuu istuvan paremmin jalkaankin, kuin perinteinen malli.

Neuloin molempia sukkia yhtä aikaa, ajattelin tehdä niin pitkät varret kuin lankaa riittää, kuvittelin langan loppuvan johonkin pohkeen tienoille. Lankakerät tuntuivat kuitenkin pienenevän hyvin hitaasti ja päättelin varret polven alapuolelle. Punnituani sukat huomasin niihin kuluneen vain n.80 grammaa lankaa, tosi riittoisaa lankaa siis! Nyt lankaa on jäljellä vielä n.100 grammaa, joten siitä tulee lyhyempivartiset sukat kultsillekin.

Sukat tuntuvat jalkaan ihanan lämpimille, huomaa kyllä että ovat täyttä villaa! Kestävyys ei ehkä ole kaikkein paras, luulisin, mutta kestävä minkä kestävät... Niin ja väreistä vielä. Lanka tosiaan on liukuvärjätty aika pitkällä liukumalla, joten sukat ovat oikeastaan aivan eri väriset. Mut mun mielestä se on vaan hauska juttu!

Seuraavaksi on luvassa piponneulomista... Kävin tänään ostamassa pipolangat kultsille ja itselleni.

Pari kuukautta on sitten kulunut siitä, kun viimeksi päivitin blogiani... Mitähän selityksiä nyt keksisin tälle tauolle? Ehkä on parempi olla selittelemättä.

Jotain olen neulonutkin tällä aikaa, mutta kaikista neulomuksista ei ole kuvia tullut otettua.



Tälläisen boleron tein pari viikkoa sitten olleisiin pikkujouluihin. Malli on sovelllettu huhtikuun (?) 2006 Suuri Käsityölehden ohjeesta. Lanka Tennessee n. 3 kerää ja puikot nro3.

Tuli hiukan kiire tämän kanssa, edelliskeskiviikkona tajusin, ettei mulla ole mitään päällelaitettavaa perjantain pikkujouluihin... Kipaisin Eurokankaasta kankaan hameeseen ja Vapaavalinnasta muutaman kerän Tennesseetä. Hameen ompelin neljässä tunnissa, tähän boleroon meni muutama tunti enemmän. Päättelin reunusta vielä pari tuntia ennen juhlien alkua...

Valmista kuitenkin tuli ja nyt bolero on ollut kanssani jo kaksissa pikkujouluissa! Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin tehnyt muutamia juttuja toisin. Olisin neulonut takakappaleen kokonaan uusiksi, nyt se on vähän liian leveä ja olisin purkanut reunuksen päättelyn vielä kolmannen kerran, nyt kahteen kertaan neulottuna se edelleen kiristää... Mutta kelpaa mulle näinkin.



Tässä sitten on kultsin kaulaliina, jonka valmistumista hiukan jo ehdin epäillä... Pienen paineen alla, pikkujouluristelyn lähestyessä, tehostin solmujen selvittelyä ja valmista tuli!

Malli on omasta päästä, lankana Asa Gjestal Spinnerin merinovillaa (ettei kutita...) ja puikot nro 3 ja 5. Ensinmainituilla puikoilla neulottiin, toiseksimainitut olivat 11:sta lankakerän hallintaa varten... Ehkä pystyraitakaulaliinan tekoon voisi olla jokin helpompikin tapa, mutta minä tein näin. Mittaa kaulaliinalla on 2 m ja leveyttä 15-16cm. Tähän lopputulokseen olen tosi tyytyväinen, kaulaliina on kiva sekä omistajansa, että tekijänsä mielestä!

Ja sitten ne kuvattomat neuleet. Joskus silloin syksyllä tein sienestysretkiä ajatellen itselleni pipon Tennesseestä. Sama pipo on edelleen käytössä, eipä ole vielä villaisemmille ollut tarvetta... Ja isälle tein pätkäsormiset sormikkaat synttärilahjaksi remppahommia varten, jottei käsiä niin palelis.

Muun liikenevän ajan olen käyttänyt joulumyyjäisiin valmistautumiseen :)

Arkivapaat ja vesisade ovat neuleiden kannalta tuottoisa yhdistelmä!



Branching out valmistui, lankana Katian Topolino -mohairsekoite ja puikkoina nro 5 pyöröt. Aloitin huivin neulomisen Knittyn ohjeen mukaan aikaslailla kuukausi sitten, muutaman ekan päivän olin ahkera, mutta sitten aloin epäillä huivista tulevan liian lyhyen. Yritin löytää lisää lankaa, tuloksetta. Tekele hautautui kaappiin, tein sitä pari riviä silloin tällöin, lähinnä velvollisuudentunnosta.

Eilen sitten etsin tekeleen käsiini ja eipä siinä kauaa mennyt. Ja mitatkin pingotuksen jälkeen on n. 23 cm x 160 cm, eli ihan riittävän pitkä huivista tuli epäilyistäni huolimatta. 50 grammasta lankaa siis tosiaan voi saada kaulahuivin!

Tykkään tuosta nyt valmiina kovasti, kannatti neuloa valmiiksi. Ja loppujen lopuksi huivi oli nopea tehdä, jos ei lasketa lukuisia taukopäiviä... Mallikertaa en kyllä oppinut ulkoa, vaan aina piti seurata kaaviota. No, ehkä senkin olisi oppinut, ellei olisi pitänyt niin pitkiä taukoja. Eli voisin joskus tehdä BO:n jonkun toisen värisenäkin. Tai sitten voisin seuraavaksi kokeilla jotain ihanaa kolmiohuivia, nyt kun on pitsineuletta vähän harjoiteltu :)

Tässä on hermojaraastavin neuleprojektini...

Aloin tehdä kultsille kaulaliinaa pystyraidoin, 1 o ja 1 n, ei ole vaikeata. Mutta, kaulaliinaan muodostuu 11 pystyraitaa, eli tekeleessä on koko ajan kiinni myös 11 lankakerää. Ja joka kerroksella, joka langanvaihtokohdassa pitää eri väriset langat kiertää keskenään, mikä taas saa langat sotkeutumaan... Montaa kerrosta ei voi neuloa, ennenkuin pitää selvittää langat, johon menee aikaa vähintäänkin tuplasti neulottuun aikaan verraten.

Olen kokeillut erilaisia järjestelmiä langankiertoihin ja lankakerien järjestyksiin solmujen välttämiseksi, tuloksetta. Olisiko ainoa keino saada pystyraitahuivi tehtyä ilman langansotkuja neuloa 1 raita valmiiksi asti ja sitten neuloa siihen seuraava kiinni aina jotenkin poimien silmukka edellisen raidan reunasta?

Boolikulhokin pääsi hyvään käyttöön, keräsin lankakerät sinne. Sotkut olivat vielä pahempia kerien pyöriessä pitkin olkkaria ja sohvan alla pölykoiria tervehtimässä...

Neuloin äidille huivin synttärilahjaksi, aikaa ei ollut paljon, joten valitsin nopeatekoisen mallin,
Feather and Fan Scarfin Langankierre-blogin ohjeen mukaan. Lankana on Sandnes Garnin Kitten Mohair, jota kului 2 kerää, neuloin kuutosen puikoilla. Vaikka kuvio sinänsä on yksinkertainen, se on mielestäni kaunis. Voisin neuloa joskus samanlaisen huivin itsellenikin.

Tässä vielä lähikuvaa.

Huivista tuli isompi kuin odotin, se on kooltaan noin 38 cm x 160 cm, kuitenkaan 2 lankakerästä ei tule painoa enempää kuin 100 grammaa. Ja kun huivi on noin iso, sitä voi käyttää sekä harteilla, että kaulahuivina.

En ole aiemmin neulonut Kitten Mohairista, ihana, pehmeä ja kevyt lanka, mutta purkaminen on ärsyttävää, kun mohairhöytyvät kiertyvät toistensa ympärille. Ei kannattaisi neuloa väärin, mutta sitä purkamistakin tuli kokeiltua. Neulottuani 1 ja puoli kerää, totesin, että ensimmäiset puoli kerää neulottuani olin onnistunut vaihtamaan nurjan ja oikean puolen keskenään... Huivi valmistui kuitenkin ajoissa :)

Tämä vauvan neulesetti tuli valmiiksi jo alkuviikosta, mutta on esittelyssä vasta nyt koska pikkuneidin ristiäiset olivat tänään, enkä halunnut, että vauvan vanhemmat tai isovanhemmat näkevät sitä etukäteen. Eihän sitä koskaan tiedä kuka blogiani lueskelee....

Bolero on neulottu huhtikuun Suuren Käsityölehden ohjetta soveltaen. Pipon ja tossukoiden malli on omasta päästä, tein kuitenkin niihinkin samanlaiset rimpsureunukset kuin boleroon. Lankana Wool ja puikot oli 2 1/2 ja 3.

Vauvan asusteita on kiva neuloa, koska ne valmistuvat nopeasti ja näyttävät niin söpöiltä! Koon arviointi on vain vaikeaa, toivottavasti nämä ovat sopivat :)

Neuloin kalastussormikkaat synttärilahjaksi kultsini kalastuskaverille. Lankana Virtain Villan aito lampaanvillalanka, että pitäis olla lämpimät syyssäilläkin. Malli on jälleen omasta päästä. Ja onnistuin neulomaan sormikkaista kerralla sopivan kokoisetkin.

Branching Out-huivin teko on hiukan vastatuulessa, oon neulonut jo melkein kaiken langan, mutta huivilla ei mielestäni ole tarpeeksi mittaa. Se ylettyy just 2 kierrosta kaulan ympäri, eikä lankaa riitä enää kuin n. 20 senttiin. Ja sitä lankaa (Katian Topolino -vaaleanpunainen mohairsekoite), ei tunnu enää löytyvän... No, pingotus toivon mukaan pidentää huivia vielä sopivasti.

Ai niin, ostin ompelukoneen, josta olen haaveillut jo pitkään! Se on ihan tavallinen, löytyy suora ommel, siksak, muutama jousto-ommel ja napinläpi, muuta mä en tarvitsekaan.

Listalla on heti monta juttua, joita pitäis ommella. Ainakin vuori kesällä virkattuun laukkuun ja Suvista neulottu toppi kaipais tuunausta, sille kävi pesussa just niin kuin pelkäsin, eli se lyheni ja leveni. Ainoa tapa saada siitä vielä käyttökelpoinen on kaventaa reunoista pari senttiä. Saa nähdä miten onnistuu, ainakaan pahemmaksi se ei voi mennä...

Säiden alkaessa viilenemään totesin, ettei Hederat paljoa varpaita lämmitä... Tekaisin paremmin syyssäihin sopivat sukat seiskaveikasta, ihan perinteisen mallin mukaan, 3,5 puikoilla. Tuli ainakin nopeesti valmista. En jaksa ikinä höyryttää sukkia, ainakaan omaan jalkaan tulevia. Turhaa työtä.

Brancing out-huivi on edistynyt parikymmentä senttiä. Aion olla uhkarohkea ja ottaa sen mukaan neuletapaamiseen, vaikka viimeksi Hedera-sukkien neulomisyritykset päätyivät purkamiseen...

Juuh... Olen vielä hengissä, neulonkin jotain ja päivitän blogianikin joskus, vaikka edellisestä päivityksestä onkin jo ...ööh... 19 päivää :)


Näitä sukkia olen väkertänyt reilut 2 viikkoa. Tai oikeastaan ekaa sukkaa tein 2 viikkoa ja toista 2 päivää... Mallina on Hedera, sovellettuna oman pään mukaan, tein varsista lyhyemmät ja kantapään kohdalla kyllästyin kokonaan lukemaan ohjetta. Kuvio sentään on alkuperäisestä ohjeesta sinällään, oli kiva ja helppo neuloa, toistettiin vain neljää eri mallikertaa. Lankana on Kotiväki-kerän loppu, 98 grammaa alunperin, se olisi riittänyt muutaman mallikerran pidempiin varsiinkin, eli lankaa ei paljoa kulunut. Neuloin 2,5 puikoilla.

Inspiraation näihin sukkiin sain Jatan sukista, jotka on niin söpöt! Tottapuhuen valkoinen väri on oikeesti paljon söpömpi näissä sukissa , mut eiköhän noi mustat mulle kelpaa :)

Ideoita olis paljonkin kaikkeen uuteen kivaan, mut seuraavaksi puikoille pääsee BO vaaleanpunaisesta mohairista. Saas nähdä kauanko väkerrän sitä. Ja jos selviän siitä hyvin, voisin kokeilla neuloa jonkun isomman huivin...