Joulu on ohi ja nyt voin taas keskittyä enemmän neulomiseen!



Ensimmäisenä puikoille pääsi Ahvenanmaalta pyöräretkellä löytynyt lanka. Olen jo pitempään suunnitellut tekeväni tästä langasta sukat ja tällaiset niistä tuli. Vyyhdissä oli 180 grammaa ohutta liukuvärjättyä villalankaa, jonka kerin kahdelle kerälle.

Aloitin neulomaan nro 3 puikoilla kärjestä aloittaen. Nämä ovat muuten ekat kärjestä aloitetut sukkani! Muistelin netissä näkemiäni ohjeita ja hiukan sovelsin oman pääni mukaan ja kyllä ne silmukat vaan siitä syntyivät.

Kantapäätkin ovat mulle uutta mallia, sanotaankos noita nyt tiimalasikantapäiksi vai miksi... Tykästyin kovasti tuohon kantapäämalliin, oli jotenkin nopeamman ja helpomman tuntuinen neuloa ja ehkä tuntuu istuvan paremmin jalkaankin, kuin perinteinen malli.

Neuloin molempia sukkia yhtä aikaa, ajattelin tehdä niin pitkät varret kuin lankaa riittää, kuvittelin langan loppuvan johonkin pohkeen tienoille. Lankakerät tuntuivat kuitenkin pienenevän hyvin hitaasti ja päättelin varret polven alapuolelle. Punnituani sukat huomasin niihin kuluneen vain n.80 grammaa lankaa, tosi riittoisaa lankaa siis! Nyt lankaa on jäljellä vielä n.100 grammaa, joten siitä tulee lyhyempivartiset sukat kultsillekin.

Sukat tuntuvat jalkaan ihanan lämpimille, huomaa kyllä että ovat täyttä villaa! Kestävyys ei ehkä ole kaikkein paras, luulisin, mutta kestävä minkä kestävät... Niin ja väreistä vielä. Lanka tosiaan on liukuvärjätty aika pitkällä liukumalla, joten sukat ovat oikeastaan aivan eri väriset. Mut mun mielestä se on vaan hauska juttu!

Seuraavaksi on luvassa piponneulomista... Kävin tänään ostamassa pipolangat kultsille ja itselleni.

Pari kuukautta on sitten kulunut siitä, kun viimeksi päivitin blogiani... Mitähän selityksiä nyt keksisin tälle tauolle? Ehkä on parempi olla selittelemättä.

Jotain olen neulonutkin tällä aikaa, mutta kaikista neulomuksista ei ole kuvia tullut otettua.



Tälläisen boleron tein pari viikkoa sitten olleisiin pikkujouluihin. Malli on sovelllettu huhtikuun (?) 2006 Suuri Käsityölehden ohjeesta. Lanka Tennessee n. 3 kerää ja puikot nro3.

Tuli hiukan kiire tämän kanssa, edelliskeskiviikkona tajusin, ettei mulla ole mitään päällelaitettavaa perjantain pikkujouluihin... Kipaisin Eurokankaasta kankaan hameeseen ja Vapaavalinnasta muutaman kerän Tennesseetä. Hameen ompelin neljässä tunnissa, tähän boleroon meni muutama tunti enemmän. Päättelin reunusta vielä pari tuntia ennen juhlien alkua...

Valmista kuitenkin tuli ja nyt bolero on ollut kanssani jo kaksissa pikkujouluissa! Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin tehnyt muutamia juttuja toisin. Olisin neulonut takakappaleen kokonaan uusiksi, nyt se on vähän liian leveä ja olisin purkanut reunuksen päättelyn vielä kolmannen kerran, nyt kahteen kertaan neulottuna se edelleen kiristää... Mutta kelpaa mulle näinkin.



Tässä sitten on kultsin kaulaliina, jonka valmistumista hiukan jo ehdin epäillä... Pienen paineen alla, pikkujouluristelyn lähestyessä, tehostin solmujen selvittelyä ja valmista tuli!

Malli on omasta päästä, lankana Asa Gjestal Spinnerin merinovillaa (ettei kutita...) ja puikot nro 3 ja 5. Ensinmainituilla puikoilla neulottiin, toiseksimainitut olivat 11:sta lankakerän hallintaa varten... Ehkä pystyraitakaulaliinan tekoon voisi olla jokin helpompikin tapa, mutta minä tein näin. Mittaa kaulaliinalla on 2 m ja leveyttä 15-16cm. Tähän lopputulokseen olen tosi tyytyväinen, kaulaliina on kiva sekä omistajansa, että tekijänsä mielestä!

Ja sitten ne kuvattomat neuleet. Joskus silloin syksyllä tein sienestysretkiä ajatellen itselleni pipon Tennesseestä. Sama pipo on edelleen käytössä, eipä ole vielä villaisemmille ollut tarvetta... Ja isälle tein pätkäsormiset sormikkaat synttärilahjaksi remppahommia varten, jottei käsiä niin palelis.

Muun liikenevän ajan olen käyttänyt joulumyyjäisiin valmistautumiseen :)

Arkivapaat ja vesisade ovat neuleiden kannalta tuottoisa yhdistelmä!



Branching out valmistui, lankana Katian Topolino -mohairsekoite ja puikkoina nro 5 pyöröt. Aloitin huivin neulomisen Knittyn ohjeen mukaan aikaslailla kuukausi sitten, muutaman ekan päivän olin ahkera, mutta sitten aloin epäillä huivista tulevan liian lyhyen. Yritin löytää lisää lankaa, tuloksetta. Tekele hautautui kaappiin, tein sitä pari riviä silloin tällöin, lähinnä velvollisuudentunnosta.

Eilen sitten etsin tekeleen käsiini ja eipä siinä kauaa mennyt. Ja mitatkin pingotuksen jälkeen on n. 23 cm x 160 cm, eli ihan riittävän pitkä huivista tuli epäilyistäni huolimatta. 50 grammasta lankaa siis tosiaan voi saada kaulahuivin!

Tykkään tuosta nyt valmiina kovasti, kannatti neuloa valmiiksi. Ja loppujen lopuksi huivi oli nopea tehdä, jos ei lasketa lukuisia taukopäiviä... Mallikertaa en kyllä oppinut ulkoa, vaan aina piti seurata kaaviota. No, ehkä senkin olisi oppinut, ellei olisi pitänyt niin pitkiä taukoja. Eli voisin joskus tehdä BO:n jonkun toisen värisenäkin. Tai sitten voisin seuraavaksi kokeilla jotain ihanaa kolmiohuivia, nyt kun on pitsineuletta vähän harjoiteltu :)

Tässä on hermojaraastavin neuleprojektini...

Aloin tehdä kultsille kaulaliinaa pystyraidoin, 1 o ja 1 n, ei ole vaikeata. Mutta, kaulaliinaan muodostuu 11 pystyraitaa, eli tekeleessä on koko ajan kiinni myös 11 lankakerää. Ja joka kerroksella, joka langanvaihtokohdassa pitää eri väriset langat kiertää keskenään, mikä taas saa langat sotkeutumaan... Montaa kerrosta ei voi neuloa, ennenkuin pitää selvittää langat, johon menee aikaa vähintäänkin tuplasti neulottuun aikaan verraten.

Olen kokeillut erilaisia järjestelmiä langankiertoihin ja lankakerien järjestyksiin solmujen välttämiseksi, tuloksetta. Olisiko ainoa keino saada pystyraitahuivi tehtyä ilman langansotkuja neuloa 1 raita valmiiksi asti ja sitten neuloa siihen seuraava kiinni aina jotenkin poimien silmukka edellisen raidan reunasta?

Boolikulhokin pääsi hyvään käyttöön, keräsin lankakerät sinne. Sotkut olivat vielä pahempia kerien pyöriessä pitkin olkkaria ja sohvan alla pölykoiria tervehtimässä...

Neuloin äidille huivin synttärilahjaksi, aikaa ei ollut paljon, joten valitsin nopeatekoisen mallin,
Feather and Fan Scarfin Langankierre-blogin ohjeen mukaan. Lankana on Sandnes Garnin Kitten Mohair, jota kului 2 kerää, neuloin kuutosen puikoilla. Vaikka kuvio sinänsä on yksinkertainen, se on mielestäni kaunis. Voisin neuloa joskus samanlaisen huivin itsellenikin.

Tässä vielä lähikuvaa.

Huivista tuli isompi kuin odotin, se on kooltaan noin 38 cm x 160 cm, kuitenkaan 2 lankakerästä ei tule painoa enempää kuin 100 grammaa. Ja kun huivi on noin iso, sitä voi käyttää sekä harteilla, että kaulahuivina.

En ole aiemmin neulonut Kitten Mohairista, ihana, pehmeä ja kevyt lanka, mutta purkaminen on ärsyttävää, kun mohairhöytyvät kiertyvät toistensa ympärille. Ei kannattaisi neuloa väärin, mutta sitä purkamistakin tuli kokeiltua. Neulottuani 1 ja puoli kerää, totesin, että ensimmäiset puoli kerää neulottuani olin onnistunut vaihtamaan nurjan ja oikean puolen keskenään... Huivi valmistui kuitenkin ajoissa :)

Tämä vauvan neulesetti tuli valmiiksi jo alkuviikosta, mutta on esittelyssä vasta nyt koska pikkuneidin ristiäiset olivat tänään, enkä halunnut, että vauvan vanhemmat tai isovanhemmat näkevät sitä etukäteen. Eihän sitä koskaan tiedä kuka blogiani lueskelee....

Bolero on neulottu huhtikuun Suuren Käsityölehden ohjetta soveltaen. Pipon ja tossukoiden malli on omasta päästä, tein kuitenkin niihinkin samanlaiset rimpsureunukset kuin boleroon. Lankana Wool ja puikot oli 2 1/2 ja 3.

Vauvan asusteita on kiva neuloa, koska ne valmistuvat nopeasti ja näyttävät niin söpöiltä! Koon arviointi on vain vaikeaa, toivottavasti nämä ovat sopivat :)

Neuloin kalastussormikkaat synttärilahjaksi kultsini kalastuskaverille. Lankana Virtain Villan aito lampaanvillalanka, että pitäis olla lämpimät syyssäilläkin. Malli on jälleen omasta päästä. Ja onnistuin neulomaan sormikkaista kerralla sopivan kokoisetkin.

Branching Out-huivin teko on hiukan vastatuulessa, oon neulonut jo melkein kaiken langan, mutta huivilla ei mielestäni ole tarpeeksi mittaa. Se ylettyy just 2 kierrosta kaulan ympäri, eikä lankaa riitä enää kuin n. 20 senttiin. Ja sitä lankaa (Katian Topolino -vaaleanpunainen mohairsekoite), ei tunnu enää löytyvän... No, pingotus toivon mukaan pidentää huivia vielä sopivasti.

Ai niin, ostin ompelukoneen, josta olen haaveillut jo pitkään! Se on ihan tavallinen, löytyy suora ommel, siksak, muutama jousto-ommel ja napinläpi, muuta mä en tarvitsekaan.

Listalla on heti monta juttua, joita pitäis ommella. Ainakin vuori kesällä virkattuun laukkuun ja Suvista neulottu toppi kaipais tuunausta, sille kävi pesussa just niin kuin pelkäsin, eli se lyheni ja leveni. Ainoa tapa saada siitä vielä käyttökelpoinen on kaventaa reunoista pari senttiä. Saa nähdä miten onnistuu, ainakaan pahemmaksi se ei voi mennä...

Säiden alkaessa viilenemään totesin, ettei Hederat paljoa varpaita lämmitä... Tekaisin paremmin syyssäihin sopivat sukat seiskaveikasta, ihan perinteisen mallin mukaan, 3,5 puikoilla. Tuli ainakin nopeesti valmista. En jaksa ikinä höyryttää sukkia, ainakaan omaan jalkaan tulevia. Turhaa työtä.

Brancing out-huivi on edistynyt parikymmentä senttiä. Aion olla uhkarohkea ja ottaa sen mukaan neuletapaamiseen, vaikka viimeksi Hedera-sukkien neulomisyritykset päätyivät purkamiseen...

Juuh... Olen vielä hengissä, neulonkin jotain ja päivitän blogianikin joskus, vaikka edellisestä päivityksestä onkin jo ...ööh... 19 päivää :)


Näitä sukkia olen väkertänyt reilut 2 viikkoa. Tai oikeastaan ekaa sukkaa tein 2 viikkoa ja toista 2 päivää... Mallina on Hedera, sovellettuna oman pään mukaan, tein varsista lyhyemmät ja kantapään kohdalla kyllästyin kokonaan lukemaan ohjetta. Kuvio sentään on alkuperäisestä ohjeesta sinällään, oli kiva ja helppo neuloa, toistettiin vain neljää eri mallikertaa. Lankana on Kotiväki-kerän loppu, 98 grammaa alunperin, se olisi riittänyt muutaman mallikerran pidempiin varsiinkin, eli lankaa ei paljoa kulunut. Neuloin 2,5 puikoilla.

Inspiraation näihin sukkiin sain Jatan sukista, jotka on niin söpöt! Tottapuhuen valkoinen väri on oikeesti paljon söpömpi näissä sukissa , mut eiköhän noi mustat mulle kelpaa :)

Ideoita olis paljonkin kaikkeen uuteen kivaan, mut seuraavaksi puikoille pääsee BO vaaleanpunaisesta mohairista. Saas nähdä kauanko väkerrän sitä. Ja jos selviän siitä hyvin, voisin kokeilla neuloa jonkun isomman huivin...

Edellinen kännypussukka, joka oli tehty reilu puoli vuotta sitten seiskaveikasta, tuli tiensä päähän. Se oli laukun pohjalla kuljettuaan nuhjaantunut ja tiputti nappinsakin jo, joten oli aika tehdä uusi.

Kännyni on pääväriltään vaaleanpunainen ja reunat ovat harmaat, joten tietty suojuksenkin pitää olla samaa sävyä. Käsityökaapistani löytyi sopivasti piposta jäänyt keränloppu vaaleanpunaista Violaa ja ikivanhaa Kotiväkeä, joka edellisen kerran on esiintynyt vyössä. Nappasin käteeni nelosen virkkuukoukun ja työ valmistui netissä surffailun ohella parissa tunnissa.

Olisin voinut tehdä tuosta vähän erikoisemman näköisenkin, mutta virkkasin ihan vaan kiinteitä silmukoita (? onkohan ne niitä, virkkaustermistö ei ole oikein hallussa... ). Välillä pujotin koukun alemmista kerroksista läpi, niin tuli vähän vaihtelua pintaan, samalla pussukasta tuli vähän paksumpi ja suojaavampi. Kiinnityksenä on simppeli ketjusilmukkapötkö. Eiköhän tuo seuraavat puoli vuotta toimi :)

Välillä jotain valmistakin esittelyssä... Olen näköjään viime aikoina keskittynyt lähinnä lankojen värjäilemiseen ja hankkimiseen, mutta niistä tekeminen on jäänyt vähemmälle. Tai olen mä pari joulu-juttua tehnyt jo, mutta hys-hys niistä :) Jouluunhan on enää alle puoli vuotta! Mä olen aivan joulu-fani ja alan tosiaan hössöttämään siitä ajoissa.

Juu, kahvat pääsi kassiin vihdoinkin. Lankana Erica, jota kului noin 3 kerää, eli 150 grammaa. Ja koukun koko oli 4. Malli on ihan omasta päästä.

Aloitin kassin teon jo kuukausi sitten Sorsapuiston neuletapaamisessa, mutta sen jälkeen ei ole tullut koskettua koko tekeleeseen, kunnes tänä aamuna kaivoin sen käsityökaapistani. Valmista tuli tunnissa tai parissa.

Vuori olisi kassille eduksi, kun virkkaus on niin harvaa, että ainakin avaimet tippuu läpi. Kangaskin vuoria varten mulla jo olisi, mutta kun ei ole sitä ompelukonetta, joten kassi saa toistaiseksi kelvata tuollaisena. Kiinnitin kahvat kyllä niin, että ne on helppo irrottaa, jos se vuori tulee joskus tehtyä.

Terveiset Ahvenanmaalta! Pari sataa kilsaa tuli pyöräiltyä ja aurinko helotti täydeltä terältä koko viikon. Kiva reissu!


Lankaa tarttui mukaan vain yksi vyyhti, vajaa pari sataa grammaa. Pyörälaukkujen kapasiteetti kun valitettavasti on niin rajallinen :( Kyseinen vyyhti löytyi Maarianhaminalaisesta aikas monipuolisen tuntuisesta lankaliikkeestä, jonka nimi ei tietenkään jäänyt mieleen.

Halusin ostaa nimenomaan Ahvenanmaalaista lankaa, ja Ulfsby Källarkrogin lampaat kuulemma laiduntavat jossain Maarianhaminan ja Godbyn välimaastossa. Olkoonkin, että villat kuitenkin kehrätään ja värjätään Pirtin Kehräämössä.

Ajattelin, että tuosta lankavyyhdistä voisi tekaista vaikka ihan sukat tai säärystimet, tuo monivärisyys olis varmaankin edukseen ihan sileänä neulepintana. Ja kunnon villa lämmittää talven pakkasilla kivasti, vähän vaikea vaan kuvitella näinä hellepäivinä...

Kyllä se kasviväri vaan Nalleenkin tarttui! Tässä tulos nokkosvärjäyksestä, puretusaineena oli alunaa ja rautavihtrilliä. Kuvaukset olis tietty voinut hoitaa päivemmälläkin.

Tein kyllä värjäyksen kaikkea muuta kuin kirjan ohjeiden mukaan. Keitin kiloa nokkosia vedessä tunnin, sekoitin liemeen alunan ja heitin lankavyyhdit joukkoon. 45 minuutin kuluttua lisäsin rautavihtrillin ja annoin lankojen olla liemessä vielä vartin. Huuhtelin langat ja laitoin ne vielä mikroon, että värit kiinnittyisi paremmin, koska en kuumentanut lientä enää värjäyksen aikana. Niin, ja lankaakin oli 300 grammaa, kun tuolle väriainemäärälle lankaa suositeltiin värjättämän 100 g. Olin vähän ahne.

Seuraavaksi voisi kokeilla vaikka järvikaislaa, saniaista, kanervaa ja vaikka mitä muuta!

Minusta ei muuten kuulu täällä taas hetkeen mitään, lähden Ahvenanmaalle pyöräilemään viikoksi!

Edit: Korjailin vaan kirjoitusvihreitä... :)

Eipä ole tullut päivieltyä blogia aikoihin, joten lienee parasta pitää pieni selittelytuokio... Olen lomaillut maalla ja unohtanut kaikki, tai ainakin likimain kaikki neulejutut... Sen sijaan olen poiminut ja säilönyt mansikoita, hoitanut tomaatteja kasvihuonessa, tehnyt heinätöitä, sekä saunonut :) Eli kaikkea oikein rentouttavaa, ihanaa ja etenkin jotain aivan muuta kuin oikeasti oikeissa töissä teen.

Sain kyllä pienen inspiraation lankojen värjäykseen! Molemmat mummuni ovat värjäilleet itse kasviväreillä lankoja ja päätinkin jatkaa sukupolvien perinteitä, saa nähdä mitä tästä tulee!

Lainasin jo värjäyskirjaa toiselta mummultani ja lueskelin sitä eilen iltalukemisina. Tänään sitten lähdin innolla ostamaan puretusaineita ja lankaa. Apteekki oli auki, joten sain alunaa ja kuparivihtrilliä, mutta Virtain Villa olikin kesälomalla ja suljettuna :( Hätäpäissäni ostin sitten Nallea, mitenkähän mahtaa villa-polyamidi-sekoitus värjääntyä? Menen nyt keräilemään koe-erää varten kasveja ja testailen vielä tänään miten käy, pitäkää peukkuja, että väri tarttuisi!

Tekaisin kesäpipon itselleni!

Lankana Viola, nro 3 puikot ja kuvio on lainattu Fifiltä. Lankaa kului ainoastaan noin puolet 50g kerästä, olin ostanut 2 kerää lankaa pipoa varten! Vähän huonosti arvioitu... Aloittelin pipoa jo Viikinsaaren neuletapaamisessa, mutta totesin tekeleen liian isoksi, purin ja tein uudelleen 4 kuviota pienempänä.

Alunperin aloin suunnitella pipon tekoa ajatellen parin viikon päästä olevaa Ahvenanmaan pyöräilyreissua. Siellä kun tulee pidettyä pyöräilykypärää ja sitten on hiukset litassa, kun kypärän ottaa pois, niin pipo on kiva kiskaista päähän. Piposta tuli sopivan ilmava, niin ei hiosta vaikka aurinko helottaisi kuinka. Tuosta tuli niin kiva, et sitä varmaan tulee pidettyä muutenkin kuin vain pyöräilyreissulla.

Sain trikookassin valmiiksi viikonlopun aikana ja se pääsikin heti käyttöön. Materiaalina siis trikookude ja työvälineenä virkkuukoukku nro 8. Strategiset mitat ovat 22cm x 30cm.

Tästä tuli heti mun kesän suosikkikassi! Tähän mahtuu just sopivasti känny, lompakko, kalenteri ja avaimet. Ai niin, ne kahvat piti tulla tähän... Totesin kuitenkin jossain vaiheessa, että ne kahvat on liian hennot trikookuteen kanssa, joten saan tehdä uuden kassin kahvoille.

Uh-huh... Väliraportti tulevan kassin ääreltä: Trikookude tuntuu olevan suurinpiirtein yhtä helppoa virkattavaa, kuin rautalanka. Tässä hommassa saa ihan tosissaan käyttää voimaa. Hauis kasvaa!

Ehkä minunkin olisi kannattanut tän projektin sijaan tehdä excursio Toikalle, putkiksen kanssa olis varmaankin selvinnyt helpommalla. Mutta onpa ainakin uniikki kassi mulle tulossa :)

Voi hyvät hyssykät sentään mitä tuli taas käsitöiden eteen tehtyä...

Eilen olin kaupungilla erinäisissä liikkeissä katselemassa sopivaa, paksua lankaa kassiksi kahvoilleni. Jotenkin sitten päädyin siihen, että Taito Shopin trikoomatonkude on parasta tarkoituksiini. No, ei siinä vielä mitään, mutta kun se myydään noin kahden kilon vyyhdeissä, ja kaksi kiloa on yhteen kassiin liikaa.

Pääsin kuitenkin myyjän kanssa sopimukseen, että saan ostaa trikookudetta vähemmänkin, mikäli kerin sen vyyhdiltä itse. Eilen tähän päätelmään päädyttäessä kello olikin jo kuusi ja liike menossa kiinni, joten vasta tänään päästiin itse asiaan.

Olin paikalla noin puoli 5, ja kulutinkin sitten aikaani kuuteen asti, eli puolitoista tuntia kerien hemmetin takkuista trikookudetta. Toiset asiakkaat tais hieman vilkuilla, et mitähän tuokin tekee, paikalla tais vilahtaa myös Kati, mutta mä katsoi parhaimmaksi piiloutua vyyhtini taakse ja vauhdittaa kerimistä.

Niin, tuon aherruksen tuloksena siis muutama kerä = 450g trikookudetta. Aika vähän työmäärään ja ajankulutukseen nähden mun mielestäni. En suosittele kenellekään! Laukusta olisi parasta tulla hieno!

Juhannus meni hujauksessa, vaikken neulonutkaan mitään. Tänä iltapäivänä kotiintullessa olikin jo hirveet neulevieroitusoireet ja tartuin heti puikkoihin.


Ensin valmistui keskiviikon neuletapaamisessa aloitettu Molly-panta. Tälläisen on ehtinyt neuloa ainakin Tarja ja Laura ennen minua.

Mä tosin hiukan oikaisin (eli en lukenut ohjetta kunnolla loppuun, ennenkuin aloitin...) ja i-cord jäi tekemättä alkuun, joten sovelsin hiukan ja tein kiinnitysnauhat jälkikäteen virkaten. Lankana mulla oli joku nurkasta löytynyt Kotiväki kaksinkertaisena. On kyllä kiva panta! Tuntuu sopivalta päähän ja nostaa hiukset mukavasti ylös niskasta hiostamasta.

Seuraavaksi kaivoin esille Butterflyn kappaleet patjan välistä, missä ne oli pingottuneet pari päivää. Etu- ja takakappaleet näytti ensin aivan eri kokoisilta, vaikka tarkistin tiheyden ja silmukkamäärien olevan aivan samat. Luulin jo joutuvani neulomaan jomman kumman uudelleen. Pienen venyttelyn ja muotoilun jälkeen sain ne kuitenkin sopimaan yhteen ja valmista tuli! Olen tyytyväinen! Ainoa mikä mietityttää on se mitä tapahtuu ekassa pesussa, kun tuo lanka vaikuttaa jotenkin höttöiseltä.

Nyt on hassu olo, kun mulla ei ole mitään neuletta kesken, eikä oikein mitään suunnitelmia seuraavasta. Paitsi ne kahvat...

Nämä mun on pakko esitellä, vaikka kyseessä ei ole neule, eikä virkkaus. Sain ihanat helmet! Tulen pitämään näitä koko kesän!

Oltiin Tallinnassa teemalla "Juomat Juhannukseksi", lankoja en ehtinyt katselemaan, koska maissaoloaikaa oli vain pari tuntia. Laivalta löytyi kuitenkin ihania Aarikan koruja. Tallinkin Galaxy on ollut merellä vasta kuukauden ja sen kyllä huomasi, monet laivat on niin nuhjuisia, mutta tuolla jopa tuoksui uudelle. Aurinkokin paistoi ihanasti, joten eipä voi muuta todeta, kun että olipa kiva viikonloppu!

Haamupäivitys: Jouduin poistamaan anonyymikommentointimahdollisuuden.