16. joulukuuta: Taatelicookiet

Leipominen on lempipuuhiani kotona. Varsinkin näin joulun lähestyessä on kiva leipoa, kun pikkuleipiä ynnä muita voi viedä lahjaksi, eikä tarvitse itse syödä kaikkia. Toki se syöminenkin minulta onnistuu. Tänään töistä kotiuduttuani kaivoin jauhopussit kaapista ja parissa tunnissa olinkin leiponut lusikkaleipiä, wilhelmiinoja, taatelikeksejä ja pikku näkkäreitä. Aika tehokasta vaikka itse sanonkin. Nyt voi loppuillan oleilla sohvalla ja maistella herkkuja.

Minulla on makumuisto vuosien takaa täydellisen makuisista taatelikekseistä. Niiden ulkonäkö vaan ei erityisen kaunis ollut. Olenkin kerta toisensa jälkeen leiponut erilaisia taatelikeksejä, vaihtelevin reseptein, mutta aina siis makuparina näissä on ollut taatelit ja karvasmanteli. Tällä kertaa sovelsin cookietyylistä reseptiä gluteenittomaksi ja laitoin suklaahippujen sijaan pilkottuja taateleita. 

Ainekset:

100 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 kananmuna
1 dl tattarihiutaleita 
1,5 dl tattarijauhoja 
1,5 dl maissitärkkelystä
1 tl soodaa
100 g pehmeitä taateleita pilkottuina 
Muutama tippa karvasmanteliaromia

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa hyvin. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaksi. Lisää taatelit ja karvasmanteli. Lusikoi nokareiksi leivinpaperin päälle pellille. Nämä leviävät paljon. Paista 175 asteessa noin seitsemän minuuttia. 

Näistä tuli hieman cookien tyylisiä, hiukan ohuempia vaan ja taatelit ovat mukavan pehmeitä sattumia joukossa. Herkullisia maidon kanssa!

15. joulukuuta: Pieni joulumaa lasipurkissa

Näin Pinterestissä kuvia suloisista lasipurkkeihin tehdyistä jouluasetelmista. Näissä oli pohjalla useimmiten sokeria ja sitten jotain kivoja pikku figuureja asetelmana. Jossain oli tonttuja, jossain toisessa taas eläimiä.

Halusin tehdä oman pienen joulumaan purkkiin myös. Jääkaapissa oli sopivasti melkein tyhjä iso maustekurkkupurkki. Purkki siis tyhjäksi ja pesuun. Maalasin kannen valkoisella spray-maalilla. Purkin pohjalle kaadoin karkeaa suolaa lumeksi. Sitten alkoikin pähkäily ja 
etsiminen, mitä esineitä haluaisin joulumaahani? Lasipurkki kuitenkin on aika pieni, joten kovin isoja esineitä sinne ei mahdu. Valot halusin jossain muodossa ja löysin 
sisustusliikkeestä pienen led-valolla valaistun talon, joka mahtuu juuri ja juuri purkin suusta sisään. Valmiina askartelukaapissani minulla sattui olla muovinen jääkarhufiguuri ja joulukoristeiden joukossa piparityttö. Maalasin pari männynkäpyä vihreäksi maallaamaan puita. Sitten purkki olikin jo täynnä. Tästä tuli kiva joulukoriste sohvapöydälle.

Seuraavaksi voisin tehdä joulumaan pikku kasvihuoneeseeni. Siihen sopisi enemmän tavaraa kuin lasipurkkiin. Minulla on ikkunalla vuoden ympäri minikasvihuone, keväällä kasvatan siinä taimia, mutta muina vuodenaikoina pidän siinä jotain koristeita. Täksi jouluksi kasvihuoneeseeni päätyi kasa käpyjä ja joulupalloja valojen kera. Jonkin minikokoisen 
joulukukan vielä näkisin sinne sopivan. Yritin jo pienikokoista hyasinttia sinne sovittaa, mutta se oli kuitenkin liian iso. Katsotaan mitä vielä siihen keksisin.

Arkipäivät tällä viikolla menee töiden parissa, iltaisin ei kovin paljon ehdi tehdä ja pimeäkin tulee, ennenkuin ehtii töistä kotiin. Huomenna töiden jälkeen aion kuitenkin leipoa, vuodesta toiseen olen yrittänyt löytää sitä täydellistä reseptiä jouluisille taatelipikkuleiville. Saapa nähdä onnistunko tänä vuonna.

14. joulukuuta: Valkoinen hyasintti

Kissojen vuoksi meillä ei kovin paljon kukkia tai viherkasvejakaan yleensä ole, koska kissat tapaavat tehdä kasvien ja kukkakimppujenkin kanssa turhan läheistä tuttavuutta. Maljakoista koitetaan juoda vettä ja lehtiä pureskellaan. Hyasintti kuuluu kuitenkin niihin kukkiin, jotka eivät kissoja kiinnosta. Hyasintin tuoksu jakaa mielipiteitä ja kieltämättä se on voimakas. Samalla se on yksi joulun tunnistettavimpia tuoksuja. Tänään töistä tullessani ja kotioven avatessani hyasintin tuoksu leijuikin nenääni. Kukka oli auennut juuri sopivasti.

Valkoinen hyasintti on väriltään eniten makuuni. Asettelin vanhaan lasipurkkiin hyasintin ja piilotin multapaakun sammaleella. Lämpimässä huoneilmassa hyasintin kukat kuivuvat harmillisen nopeasti. Varmaan kukan nosto yöksi viileään saattaisi auttaa kukkaa kestämään pidempään, mutta kuka oikeasti niin jaksaa tehdä? Onneksi hyasintti on niin edullinen, että niitä raaskii ostaa joulun alla uuden aina entisen kuivuttua. 

Istutin jo syksyllä mehikasveja lasimaljaan. Mehikasvit sopivat kotimme yksinkertaiseen tyyliin ja ovat lisäksi helppohoitoisia eivätkä kissatkaan ole niistä kiinnostuneita. Kasvien ympärille kaadoin ruukkujen peitoksi koristehiekkaa. Nyt jouluksi laitoin asetelmaan mukaan muutaman koristetimantin.


Tämän joulun trendikkäin kukka tai ehkä pitäisi sanoa kasvi, vaikuttaa olevan eukalyptuksen oksa. Lehtien kuvissa ja blogeissa on näkynyt eukalyptuksesta tehtyjä kransseja ja oksia on maljakoissa yksittäin sekä muiden kukkien kanssa. Aion lähteä eukalyptuksen oksia vielä itsellenikin kukkakaupasta hakemaan ennen joulua. 

13. joulukuuta: Lusikkaleivät

Lusikkaleivät ovat pikkuleivistä parhaita! Suvun lusikkaleipämestari oli edesmennyt isoäitini, yritän hänen jalanjäljissään saada vielä jonain vuonna yhtä suussa sulavia lusikkaleipiä valmistettua. Niiden leivonnassa se salaisuus taitaa olla voin ruskistus. Vielä kertaakaan tähän mennessä en ole malttanut voin antaa ruskistua riittävästi. Tänä jouluna yritän taas uudelleen. 

Aikaa vievää lusikkaleipien valmistus toki on, kun taikinaa yksi pikkuleivän puolikas kerrallaan lusikalla muotoilee. Liian isolla lusikalla tehdyt lusikkaleivät eivät makuuni sovi, joten aikaa ja hermoja tähän puuhaan täytyy varata. Lusikan kuuluu olla juuri se oikean mallinen vanha pikkulusikka. Lusikkalaatikossani on yksi juuri tätä tarkoitusta varten oleva lusikka. Kovin pientä määrää kuitenkaan ei kannata tehdä, muutenhan nämä herkkupalat loppuvat kesken!

Ainekset:
200 g voita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta 

Laita voi kattilaan, anna sulaa ja ruskistua. Jäähdytä voisulaa hetki, sekoita joukkoon sokerit. Sekoita joukkoon yhdistetyt jauhot ja leivinjauhe. Muotoile lusikalla ja asettele pellille. Paista 200 asteessa noin 8 minuuttia, ole tarkkana, etteivät lusikkaleivät tummu liikaa. Täytä jäähtyneet lusikkaleivät ja kierittele Siro-sokerissa. 

Paras täyte lusikkaleipiin on suvun perinteiden mukaisesti mustaherukkahyytelö. Joku toinen taas vannoo omenahillon tai vadelmamarmeladin nimeen.

12. joulukuuta: Joulukuusen koristelua

Joulukuusi on tärkeä osa jouluista kotiani. Mitä aiemmin kuusi on sisälle kannettu ja koristeltu, sitä parempi. Useana vuonna joulukuusi on hankittu jo marraskuun puolella tai viimeistään itsenäisyyspäivän aikaan. Eihän kuusen tuomasta joulutunnelmasta ehdi nauttia riittävän kauaa, mikäli kuusi koristellaan vasta aattona. Tänä vuonna kuusimetsään päästiin joulukuun ensimmäisenä päivänä.

Se ainoa oikea kuusi on mielestäni suomalainen metsäkuusi. Ei mikään pörheän tuuhea jalostettu rotukuusi vaan aito metsän kasvatti. Meillä on onneksemme ollut aina mahdollisuus saada joulukuusi sukulaisten metsistä, joten olemme saaneet kuusen nopeasti
 kaadon jälkeen veteen ja varmastikin siksi kuusemme on kestänyt koko joulukuun kauniina. Useimmiten olen päässyt itse kuusimetsän mukaan valitsemaan kuusta, mutta joinakin vuosina kuusi on tullut jopa kotiin asti kuljetettua. Kiitos siis ihanille sukulaisille joulukuusistamme!

Kodissani on korkea olohuone, joten sitä myöten tilaan sopii korkea kuusi. Taisi tulla tänä vuonna vielä viime vuotista hieman korkeampi valittua. Ainoa huono puoli isossa kuusessa on, että vaikka koristeita olisi kuinka paljon ne ikään kuin hukkuvat kuuseen. 

Kuuseen tulee valot, jotka ovat tavallisista kuusenkynttilöistä poiketen kaunis pallovalosarja. Harmikseni viime joulun alla kuusta koristellessani rikoin yhden palloista! Olin kuvitellut pallojen olevan muovia, mutta selvisi, että ne ovatkin lasia, kun yksi palloista helähti lattiaan. Vakikoristeisiin kuuluu myös latvatähti, niitä on minulla hopean ja kullan värinen, joten vuosittain voi koristelun sävyjä hieman vaihdella. Tykkään laittaa kuuseen paljon joulupalloja koristeiksi. Ennen pallojen asettelua joulukuuseen ajattelin, että onpa niitä paljon, mutta aika harvassa ne kuusen oksilla näyttävät olevan.

Joulukuusesta pitävät myös kissamme. Tai oikeastaan kissat pitävät aivan erityisesti kuusen vedestä. En tiedä miksi, mutta kuusen jalasta vesi on kissojen mielestä parhaimmillaan, joten kuuselle, tai siis kissoille, täytyy muistaa kaataa vettä usein. Kuusi on kodissani 
kaatunut kissojen toimesta vain yhtenä jouluna, ihme kyllä. Silloin oli asialla edesmennyt Iines -kissamme, jonka suosikkileluja olivat joulupallot suoraan kuusen oksilta poimittuna. Erään kerran pallon ripustusnaru oli niin tiukassa oksassa, ettei se irronnut ennenkuin kuusi oli kaatunut.

11. joulukuuta: Adventtisukat puikoilla

Olen alunperin alkanut kirjoittaa tätä blogia neuleharrastukseni merkeissä. Vuosia on kulunut ja välillä on ollut aikoja, etten ole neulonut kuukausiin. Kuitenkaan en kokonaan ole tätä harrastusta hylännyt, onhan neulominen mukavan luovaa ja rentouttavaa puuhaa. 

Joulukuun seitsemäntenä päivänä blogeja selaillessani osui silmiini Sweet things -blogissa hauskan näköiset tekeillä olevat kirjoneulesukat. Luin hieman tarkemmin. Kyseessä oli adventtisukat, joiden mallista siis joka adventti paljastuu palanen lisää. Tässä kohtaa oli jo 
kaksi adventtia reilusti ohitettu, joten minun piti alkaa neulomaan tuota pikaa.

Kipaisinkin käsityökaapilleni penkomaan sopivaa sukkalankaa. Lankavarastoni on tosiaan sitä luokkaa, että saatoin olla melko varma, että löydän sukkalangat ilman kauppareissua ja 
niin kävikin. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty Novitan Seitsemää veljestä, mutta teen omat sukkani mieluummin hieman ohuemmasta langasta. Päälangaksi valikoitui Novitan Nalle -lanka, jonka olen itse värjännyt koivunlehdillä kymmenen vuotta sitten. Punainen lanka on vajaa jämäkerä Online Supersocke 100 -lankaa jostain edellisestä sukkaprojektista ja harmaa myös jostain sukista ylijäänyttä Sisua.

Ensimmäisen illan aikana ensimmäinen sukka oli jo miltei kantapäässä ja saatoin todeta, että sukilla on mahdollisuus valmistua jouluksi. En ole siis montaa tuntia vielä näihin ehtinyt käyttää. Tänään on taas tullut uusi osa sukkamallia esille neulottavaksi, joten riittää neulomista. 

10. joulukuuta: Piparkakkutalojen leivontaa

Palasin äsken kotiin juuri päivän pimentyessä. Nyt on iso osa joululahjaostoksista tehtynä. Vielä jotain on hankkimatta, mutta ei stressiä niistä, ainakaan vielä. Ideaparkissa oli liikkeellä iso joukko muita ihmisiä samalla asialla, mutta silti ei tarvinnut ihmeemmin jonotella missään ja hermot säilyivät.

Eilen keittiössäni valmistui piparitaloja. Piparkakkutalon tai oikeastaan -talojen leipominen ja koristelu on ehdottomasti tärkeä osa jouluun valmistautumistani. Piparitaloni ovat oikeastaan pikku mökkejä, noin kymmenen senttiä korkeita. Malli on minulla ollut sama perinteinen jo vuosia. Säilytän kaavaa ja aina joulun lähestyessä leikkaan saman kaavan mukaisesti paperit muoteiksi. 

Ainekset:
0,75 dl tummaa siirappia
1,5 dl vettä
4 dl sokeria 
3 tl neilikkaa
3 tl kanelia
3 tl pomeranssinkuorta 
3 tl inkivääriä
3 tl soodaa
250 g margariinia
14 dl vehnäjauhoja

Mittaa kattilaan siirappi, vesi, sokeri, mausteet ja sooda. Kiehauta seos. Laita margariini kuumaan seokseen ja anna sulaa. Sekoita joukkoon jauhot seoksen ollessa vielä lämmin. Annan taikinan tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Kauli ja muotoile piparitalojen osat. Paista 175 asteessa n. 8 minuuttia.  

Piparkakkutaloa tehdessä taikinan tulee olla paljon tiiviimpää ja kovempaa kuin varsinaisia 
pipareita leipoessa, varsinkin jos aikoo tehdä ison talon. Eli makunsa puolesta tämä ei ehkä 
se kaikkein herkullisin piparitaikina ole, mutta piparitaloja leipoessa onkin taikinan rakennusominaisuudet tärkeintä! Kun piparitalo koristellaan sokerikuorrutuksella ja karkeilla, niin kyllähän tästä maistuvaa tulee. Voin tunnustaa, että viime jouluksi ostin varsinaisina pipareina syötäviksi Annas -merkin piparkakkuja, mun makuuni ne ovat hyviä, enkä 
enää piparitalojen leipomisen jälkeen viitsinyt leipoa pipareita erikseen.

Itse liimaan piparitalon osat yhteen sulatetulla sokerilla. Se on kuumaa ja polttavaa, mutta en ole enää muutamaan vuoteen onnistunut polttamaan sormiani. Ehkä kokemus tekee mestarin tai sitten tuurilla on osansa. Tämä on vaan niin kätevän nopea tapa verrattuna sokerikuorrutteella kokoamiseen. 

Pieniä piparitaloja on kiva antaa lahjaksi. Niinpä näitä tuleekin joulun alla 
leivottua aikamoinen määrä. Teen näistä joulupöytään tarjottimelle asetelman useammasta talosta ja karkeista ja muista pikku herkuista.

9. joulukuuta: Puolukkamacaronit

Lusikkaleivät ja piparit ovat perinteisiä joulun pikkuleipiä, mutta uudempi suosikkini on macaronit. Jouluisia macaroneista saa värjäämällä taikinan punertavaksi. Suosikkitäytteeni joulun aikaan on puolukkainen tuorejuustotäyte. Pari tuli maistettua ja oli niin herkullisia! Ihanan rapsahtava kuori ja pehmeänsitkeä sisus, kyllä maistuvat kahvipöydässä. 

Ainekset:
3 valkuaista
Ripaus suolaa
0,5 dl sokeria
Punaista elintarvikeväriä

2 dl tomusokeria 
75 g mantelijauhetta 

Vaahdota valkuaiset, suola ja väri kevyesti. Lisää joukkoon sokeri ja vatkaa kunnes seos on paksua. Sekoita joukkoon nuolijalla keskenään sekoitetut ja siivilöidyt tomusokeri ja mantelijauhe. Pursota leivinpaperin päälle pellille pyörylöiksi. Minulla näistä tuli kaksi pellillistä, eli n. 50 pienikokoista puolikasta. Anna kuivahtaa ainakin 30 min. Paista 125 asteessa n. 20 minuuttia tai kunnes irtoavat paperista helposti. 

Täyte:
80 g tuorejuustoa
40 g puolukkasurvosta 
80 g tomusokeria

50 g voita sulatettuna

Sekoita täyteen aineet ja anna jähmettyä jääkaapissa. Pursota tai lusikoi macaronien toiselle puolikkaalle ja aseta toinen puoli päälle. Täyteen määrät kuulostaa hassulle, mutta täytettä kuluu aika vähän, joten ainesten määrätkin on suhteutettu pieniksi. 

Kompastuskivenä minulla näitä leipoessa on liika hätäily. Melkein aina käy niin, etten jaksa kuivattaa pursotettuja macaroneja riittävän kauaa ennen paistoa ja silloinhan nämä pikkuleivät eivät kohoa kauniisti. Vielä minulla olisi myös harjoiteltavaa tasakokoisten pikkuleipien pursotuksessa, toisista tuppaa tulla isompia ja toisista pienempiä, mutta makuun se ei onneksi vaikuta.

8. joulukuuta: Banaanikakku

Joulun leivonnaisista perinteisimpiin kuuluvat kuivakakut. Suosikkejani ovat hedelmäkakku ja taatelikakku. Jouluna on kuitenkin kahvipöydässä niin paljon muutakin, että vähän harmittaa, kun kaikkea ei kuitenkaan jaksa maistaa. Paras siis aloittaa herkuttelu tältäkin osin jo hyvissä ajoin. 

Leivoin eilen vähän hävikistä herkuksi ajatuksella banaanimaustekakun. Hedelmälaatikossa oli pari erittäin kypsää banaania, eli parhaimmillaan leivontaan siis! Makuni on banaanien kohdalla varmaan vähän erikoinen, sillä sinällään syötynä banaanit ovat minusta parhaimmillaan vähän vihertävinä, ehkä jonkun mielestä raakoina. Tämä maku minulla on ollut jo lapsesta saakka, kuulemma olen päiväkerhossa kieltäytynyt syömästä eväsbanaaniani, jossa oli pari ruskeaa pilkkua kuoressa. Se oli mielestäni pilalla. Mutta tosiaan leivontaan ja smoothieen banskut saavat olla ruskeapilkullisia tai vaikka kokonaan ruskeitakin kuoreltaan. Joskus olen näitä ruskeaksi kypsyneitä banskuja pilkkonut pakastimeen rasiaan myöhempää tarvetta varten, jos näyttänyt siltä, etten muutamaan päivään niistä ehdi mitään valmistamaan. 

Ainekset: 
100 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
0,5 dl tummaa siirappia
2 kananmunaa
2 banaania soseutettuna
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5  dl mantelijauhetta 
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
ripaus suolaa
0,5 tl neilikkaa
2 tl kanelia
1 dl kahvia

Vaahdota rasva, sokeri ja siirappi. Lisää joukkoon munat ja vatkaimella sekoittaen. Sekoita joukkoon vuorotellen banaanisose, sekoitetut kuivat aineet ja kahvi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa 45 minuuttia. 

Kakku on rakenteeltaan mehevän kostea, eikä mikään kuivakka kuivakakku. Tämä sopisi myös jäätelön kanssa jälkkärinä tarjottavaksi. Mutta nyt aion laittaa puolikkaan kakusta 
pakastimeen, ettei vahingossa tule heti syötyä kaikkea. 

7. joulukuuta: Joulukorttien askartelua

Itse tehtyjen joulukorttien valmistaminen ja lähettäminen kuuluu joulunalusajan puuhiini. Parina vuonna kortiksi on päässyt sopiva valokuvakin, mutta tavallisesti olen askarrellut kortit omin käsin. Tänä vuonna hoidin korttiaskartelut harvinaisen ajoissa, taisi olla jo marraskuun puolivälissä. Kuvassa on muutaman menneen vuoden kortteja, tämän joulun kortit on valmistettu ja postissa, mutta vielä en toki halua paljastaa miltä ne näyttävät, jotta läheiseni voivat avata joulukorttikuorensa yllätyksenä.

Vaikka pidän askartelusta, en kuitenkaan ole valmis käyttämään korttien tekemiseen montaa iltaa, kehittelen helpon ja nopean korttimallin, jolla saan sarjatyönä valmistettua kortin jokaiselle saajalle muutamassa tunnissa. Joskus on joulukorttien valmistus mennyt hieman viime tinkaan ja olen huomannut että hupsista vaan, kortit on saatava postiin huomenna ja niinpä ne on saatava valmiiksi erittäin nopeasti ja helposti. Minulle on vuosien saatossa kertynyt sen verran askartelumateriaaleja, että niistä saisi joulukortit koostettua ilman kauppareissua, mutta tokihan on hauskaa silti tutkia mitä uutta paperitavaraa kaupoista löytyy: nauhoja, teippejä, tarroja, glittereitä jne.

Joulun lähestyessä postilaatikolla käynti on hauskaa, melkein joka päivä sieltä löytyy jonkun sukulaisen tai ystävän lähettämä joulukortti. Meille tulleet joulukortit pääsevät esille takan 
reunalle. Olen iloinen jokaisesta saadusta joulukortista ja tietenkään en odota, että kaikilla olisi mahdollisuus lähettää kortteja saati tehdä kortit itse. Kukin tavallaan!

6. joulukuuta: Itsenäisyyspäivän viettoa

Itsenäisyyspäivään kuuluu hieman harras tunnelma. Kiitollisuuden tunteet Suomesta ja suomalaisuudesta. Meillä on kaunis luonto, turvallinen kotimaa, oma äidinkieli ja omat perinteet. Tänään pysähdyn ja hiljennyn ajattelemaan kodin, kulttuurin ja läheisten merkitystä. Mielessäni ovat sotaveteraanit, erityisesti oma edesmennyt pappani. 

Aamulla tapasin kollegan, joka asuu ulkomailla. Hänellä oli päässään hiuskoriste, jossa oli Suomen lippu. Tajusin, että ulkomailla asuessa kotimaata tulee arvostettua eri tavalla kuin täällä asuessa. Itse olen ollut pisimmillään pois Suomesta muutaman kuukauden ajanjakson opiskelijavaihdossa ollessani ja aina hyvin ylpeänä kerroin olevani Suomesta. 

Itsenäisyyspäivän ohjelmassa ei minulla ole tänä vuonna koti-iltaa kummempaa. Sytytän sinivalkoisen kynttilän, se kuuluu itsestäänselvästi illan tunnelmanluojaksi. Linnan juhlia tulee varmaan seurattua sen verran, että pääsen selville kauneimmista puvuista. 

5. joulukuuta: Possunäkkärit

Olen monena vuonna leiponut joulun juustotarjottimelle pieniä ruisnäkkileipiä vaihteluksi vaaleille kekseille. En ole aiemmin kiinnittänyt sen enempää huomiota näkkärien muotoon. Nyt kuitenkin keksin, että tottakai poronäkkärit olisivat paljon hienompia kuin jotkut tylsät neliöt. Löysinkin kaupasta hienon poropiparimuotin. Ongelmaksi kuitenkin koituivat poron sarvet. Ruistaikina olikin rakenteeltaan sen verran hankalaa käsitellä verrattuna pikkuleipätaikinoihin, että monihaaraiset sarvet eivät meinanneet millään irrota muotista. Vaihdoin sitten possumuottiin ja aika hauskoja tuli.

Ainekset:
2,5 dl vettä
1 tl suolaa
5dl ruisjauhoja

Sekoita ainekset, anna taikinan levätä hetki. Kauli ruisjauhojen avulla hyvin ohueksi ja ota muotilla haluamasi muotoisia näkkäreitä tai leikkaa taikinapyörällä neliöiksi. Paista 200 asteessa noin 6 minuuttia, ohuina nämä palavat helposti. Näillä ainemäärärillä tulee aika iso määrä näkkäreitä, tavallisen kokoisella piparimuotilla tuli viitisenkymmentä possua. 

Tässä taikinassa käytin jauhoina pelkkää ruista, enkä halunnut laittaa hiivaakaan. Nämä 
ovat siis hyvin pelkistettyjä reseptiltään. Totesin, että taikina kannattaa kaulita aivan millinohueksi, koska nämä ovat hyvin tiiviitä ja liian paksuiksi jätettyinä suorastaan kovia. Kuvassa possun päällä on viipale Valion Ritari -juustoa, herkullinen yhdistelmä! 

4. joulukuuta: Omenaglögi

Tänä aamuna herätessäni oli pakkasta 15 astetta. Maassa on pieni lumikerros, puut kauniin huurteen peitossa ja aurinko paistoi aamupäivän ajan kirkkaasti. Kaunis toisen adventin aamu siis. Tein heti aamulla tulet takkaan ja nyt onkin korillinen puita poltettuna.

Syksyn omenasatoa mehuksi ja hilloksi keitellessäni tuli mieleeni, että teenpä samalla glögiä jouluksi. Pullottaessani omenamehua laitoin pulloon mehun joukkoon kokonaisen kanelitangon ja puolikkaan vaniljatangon. Jääkaapin viileydessä omenamehu on jalostunut glögiksi. 

Monena vuonna olen joulunaikaan maustanut kattilassa keittämällä omenamehua glögiksi, ja onnistuuhan se niinkin. Mikäli nämä valmiit omenaglögini loppuvat, täytyy sitten turvautua samaan keinoon tänä vuonnakin. Minulla on vielä jäljellä myös syksyllä keittämääni puolukkamehua ja voisin sitäkin kokeilla valmistaa glögiksi vaihteluksi vaalealle omenaversiolle. 

3. joulukuuta: Joulupuuro

Minulle oikea joulupuuro on ohraryynipuuro, ei riisipuuro. Tämän tavan olen oppinut lapsuuden kodistani. Riisipuuroa voi keitellä muulloin, mutta joulupuuro valmistuu Mannilan tilan luomuohraryyneistä. Joskus hauduttelen puuron padassa takassa, mutta yhtä lailla se onnistuu liedellä keittäenkin.

Tein eilen joulukuun ensimmäisen ohrapuuron ja hyvää se olikin pitkästä aikaa. Söin puuron kanelin ja sokerin kanssa. Jouluaattona puurolautaselle keitellään lisäksi sekahedelmäkiisseli. 

Puuronkeitossa ei tarvita reseptiä, riippuuhan puuron paksuus ja nesteen tarve hyvin pitkälti siitä kauanko puuroa hauduttaa. Tällä kertaa tein ohraryynipuuroa aika pienen annoksen, noin puolitoista desiä kokonaisia luomuohraryynejä ja maitoa lisäilin pienissä erissä ehkä litran. Pieni ripaus suolaa lopuksi. Puuro hautui pari tuntia liedellä herkullisen pehmeäksi. 

2. joulukuuta: Kranssi oveen

Kranssi ovessa on perinteinen joulun merkki. Minun oveani koristaa joka joulu nimenomaan äitini tekemä kuivakukkakranssi. Kiinnitin kranssin oveen kuun vaihtuessa joulukuuksi. Joka kerta ovelle astellessa kaunis kuivakukkakranssi tuo joulutunnelmaa. 

Ovikransseja näkee monenlaisia, värikästä ja neutraalia, luonnonmateriaaleista tai valmiista muovimateriaaleista valmistettua. Omaa silmääni joulukransseissa miellyttää eniten rauhallinen värimaailma ja luonnolliset materiaalit. Jokin pieni väripilkkuyksityiskohta kelpaa kyllä, vaikkapa rusetti voi olla värikäs. 

Äitini tekee joka jouluksi kransseja meille läheisilleen ja lisäksi joulumyyjäisiin. Hän kasvattaa itse kuivakukat ja kerää materiaaleja luonnosta. Tänä vuonna meidän kranssimme on valmistettu mustikanvarvuista, olkikukista ja räpelöstä. Rusetti on paperinarua.

Vinkkinä kranssin kiinnityksen oveen voisin mainita Command-merkkiset taulunkiinnitystarrat. Itse ainakin haluan välttää naulanreiät ovessani. Näillä tarroilla olen onnistuneesti saanut kranssin pysymään ovessa ja myös saanut ripustustarran ilman jälkiä pois. Tosin varmuuden vuoksi kiinnitän ripustustarran ovessa olevaan ikkunaan enkä maalipintaan. 

1. joulukuuta: Saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä on yksi joulun ajan vakiresepteistäni, tulee tätä satunnaisesti tehtyä muulloinkin, mutta jouluun tämä maltainen ja makea limppu kuuluu ehdottomasti. Olen hionut oman reseptini vuosien saatossa omaan makuuni täydelliseksi ja taitaa se muillekin maistua. Olen kokeillut käyttää taikinan nesteenä niin piimää, kuin appelsiini- ja omenamehua, siirapin ja hiivan määrää olen hionut sekä kuivien aineiden suhteita muokkaillut. Näillä aineksilla olen ehtinyt leipää tehdä useamman vuoden ajan ja ohje on tullut niin tutuksi, ettei enää tarvitse miettiä, että mitä tuli ja kuinka paljon.

Saaristolaisleivän valmistus on helppoa, mutta aikaa vievää. Lisäksi vuoat ovat tarpeen, en ole kokeillut tehdä kertakäyttövuokiin vaan minulla on metalliset vuoat jotka kestävät vuodesta toiseen.

Ainekset

1 litra appelsiinimehua
1 pala hiivaa
1 rkl suolaa
2,5 dl tummaa siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl kauraleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 l vehnäjauhoja

Vuokien voiteluun rypsiöljyä

Leivän pinnan voiteluun 1-2rkl siirappia ja muutama rkl vettä.

Lämmitä appelsiinimehu kattilassa kädenlämpöiseksi, liuota hiiva nesteeseen, lisää suola ja siirappi. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi puuromaiseksi taikinaksi. Anna kohota noin tunti, mikäli on kiire, voit jättää tämän kohotuksen väliin. Sekoita taikina uudelleen tasaiseksi ja jaa kolmeen 2 litran öljyttyyn leipävuokaan. Anna kohota tunti-puolitoista. Paista ylä-alalämmöllä (en siis suosittele kiertoilmaa!) 175 asteessa tunti, voitele pinnat siirappivedellä ja anna paistua vielä 20 minuuttia. Nosta vuoat uunista, anna jäähtyä puolisen tuntia. Kumoa leivät vuoista ja anna jäähtyä. Leipä säilyy jääkaapissa hyvinkin viikon ja sopii hyvin pakastettavaksi.

Saaristolaisleipä on herkullista heti tuoreena ja lämpimänä voin kanssa. Oikeastaan kuitenkin se on vielä parempaa jäähtyneenä, kun maut ovat tasaantuneet ja rakenne tiivistynyt muutaman päivän jääkaapissa. Mielestäni paras päällinen saaristolaisleivälle on tekemäni silliherkku, joka myös kuuluu joulun suosikkiresepteihini.

Näitä maukkaita mallasleipiä tulee joulun alla leivottua useaan otteeseen.

Uusi alku?

Siitä kun viimeksi kirjoitin tähän blogiin on kulunut lähes yhdeksän vuotta. Pitkä aika elämässä. Vielä pidemmältä aika tuntuu kun ajattelen mitä on tapahtunut blogien kehityksessä tällä aikaa. Kun aloitin kirjottamaan blogiani neuleharrastukseni dokumentoinniksi oli blogeja aivan minimaalinen määrä siihen nähden mitä nyt. Kuvitella, että silloin sain osoitteekseni "jenninblogin" bloggeriin! On varmaan sen jälkeen ehtinyt joku muukin Jenni alkaa blogia kirjoittaa. 

Tällä kertaa blogin päivitysinnostukseni nousi joulusta. Jouluun valmistautumista ei mielestäni voi aloittaa liian aikaisin, ennemminkin joka vuosi huomaan yhtäkkiä, että jouluun on enää pieni hetki, enkä ole mielestäni ehtinyt valmistautua jouluun ollenkaan riittävästi. 

Toimikoon tänä vuonna blogini omana joulukalenterinani. Ensimmäinen hyasinttini on avautunut, tunnelmavalot kodissani syttyneet ja yksi tonttukin jo kurkistelee takan reunalta. 

Joulukuu alkaa ylihuomenna! 

Alkava sukkamania

Tuntuu kyllä vähän hassulle neuloa villasukkia näillä säillä, mutta olen niin innostunut Favorite Socks -kirjan sukkaohjeista. Voisin neuloa jokaiset sukat kirjasta! Tässä kahdet ensimmäiset:

























Embossed Leaves Socks
Lanka: SandnesGarn Sisu, n.90g
Puikot: nro 2 1/2 sukkapuikot


Lehtisukat olivat ekat sukat, jotka kirjassa saivat mut ihastumaan. Tein nämä synttärilahjaksi siskolleni. Kuvassa sukat tosin ovat omissa jaloissani. Lehtikuvio on mielestäni näyttävä, mutta se oli silti nopea oppia.

























Uptown Boot Socks
Lanka: SandnesGarn Sisu, n.95g
Puikot: nro 2 1/2 sukkapuikot

Nämä sukat neuloin omaan käyttöön. Muuten olivat kivat toteuttaa, mutta en sitten tajua millään tuota silmukoiden päättelysysteemiä, jota ohjeessa käytettiin. Kirjassa oli kuvallinen ohjekin "Kitchener stitchiin", mutta ei kyllä mennyt jakeluun mulle! Päättelin ja purin varmaan kymmenen kertaa ja sitten riitti. Tein päättelyn nurjalta puolelta oman sovelluksen mukaan, kelpaa mulle näinkin.

Toffeeta, suklaata ja mansikkaa...

...eli jämälankapipo.


















Pipo pienemmille pakkasille, malli "omasta päästä"
Lanka: Woolia, Lanettia ja Sisua luullakseni
Puikot: nro 3 pyöröt ja sukkapuikot
Muuta: Pala paksua huopaa ja puunappi, joka jäi yli Sesame-takista

Tämä pipo oli mulla viime viikon neuletapaamisen neulomuksina. Kun mitään sopivaa mukaanotettavaa keskeneräistä tekelettä ei ollut, nappasin kotoa mukaan muutaman jämäkerän ja pipo niistä sitten valmistui. Oikeastaan tästä tuli aika kiva ja sopii sekä mun ruskeaan, että vaaleanpunaiseen talvitakkiin. Samantyylisiä "pyöryläkoristeita" onkin näkynyt monella jo viime talvena, mut mä olen vähän hidas...




















Nämä kerät kotiutuivat mulle Tapion Kaupasta viime viikolla. Tein yhteistilauksen neulovan työkaverini kanssa tiistai-iltana ja perjantaina langat olivat jo postissa. Dropsin Alpacat muotoutunevat ainakin huiveiksi. Sisuista taas pitäisi tuleman sukkia syksyn käsityömessuilta hankkimani kirjan mallien mukaan. Myös vihreitä Sisu-keriä oli kolme, mutta kaksi kerää on jo uudessa muodossa, mutta siitä vielä hys-hys :)

Hyvää alkavaa vuotta!

Joulukuu hujahti äkkiä, enkä juuri neulomaan ehtinyt. Nämä vuoden 2007 viimeiset neuleet valmistuivat 31.12 kummipojalleni ja hänen isosiskolleen.
























Slipari, Moda 2/2007.
Lanka: Novita Wool, n.95 g
Puikot: Nro 3 pitkät

Neuloin 80-senttisen sliparin parilla silmukalla pienennettynä ja tästä tulikin sopivan kokoinen, vaikka kuvittelin tämän olevan vielä ihan liian iso kummipojalle. On niin vaikeaa arvioida vauvojen kokoa! Kaula-aukko näyttää oudon pieneltä, mutta onneksi se joustaa.



















Bolero, Suuri Käsityölehti 4/2006
Lanka: Novita Wool 130g
Puikot:Nro 3 pitkät ja pyöröt

Tätä ohjetta tulikin muunneltua, tein oman välikoon ohjeen 86/92 ja 98/104-senttisten välille. Lisäksi neuloin boleron koko yläosan yhtenä kappaleena tasona, niin ei tarvinnut ommella raglansaumoja. Tämä on ihan eka neuleeni, jossa teen raglanin tällä tavalla neuloen ja on kyllä kätevää, kun saumat vähenee!