perjantaina, joulukuuta 30, 2016

Kissakaverukset



Mau! Me ollaan kissat Silveri ja Felix. Silveri tuo harmaa kaveri, hän on meistä vanhempi, täytti marraskuussa täydet kymmenen vuotta. Ja punainen poika, Felix, on vasta pentu, ikää vuosi ja neljä kuukautta. Rotumme on Maine Coon, eli ollaan amerikkalaislähtöistä rotua ja siellähän kaikki on suurta!

Silveri tuli taloon alle parikiloisena pikku pallerona, nyt massaa on kartutettu kahdentoista kilon verran. Painoa on vähän liikaa, sanoo ihmiset, joten kuppiin on viime aikoina tippunut kevytraksuja. Mutta ne ovat herkullisia, toteaa Silveri ja popsii niitä kuin ihmiset sipsejä, eli paljon.


Isoa rotua kun ollaan, tullaan täysikasvuisiksi vasta kolmen ikävuoden paikkeilla, joten Felix on ihan pentu ja kasvavassa  iässä. Hän onkin vielä pikku laiheliini ja saisi syödä reippaasti penturuokaa, jotta kasvaa. Hassu juttu vaan, kun ne Silverin laihisnappulat olisi niin paljon herkullisempia myös Felixin mielestä.


Silverin lempipuuhiin kuuluu nukkuminen, mieluiten ihmisystävien kainalossa, kuono ja silmät peitettynä tassulla. Tässä kuvassakin Silveri oli juuri sopivilla nokosilla, kun hänet kuvaa varten herätettiin. Leikkiin Silveri innostuu varsinkin saadessaan tassuihinsa minttuhiiren. Se näky saa ihmiset nauramaan, kun iso kissa leikkii pikku lelun kanssa.  Leikin lopuksi minttuhiiri täytyy napata kuivumaan, kun se on Silverin toimesta kuolattu läpimäräksi!

Felixin mielestä hauskinta on Silverin haastaminen leikkisään pikku painiotteluun. Felix epäilee, että nokkeluudellaan ja nopeudellaan hän voisi päihittää Silverin, mutta minkäs teet, kun massa jyrää Silverin ollessa vielä toistaiseksi kaksi kertaa Felixiä isompi. Yleensä Silveri ei näissä kissojen painihetkissä edes makuuasennosta nouse, sen kun heiluttelee vaan tassujaan.


Me kissat tunnistetaan säilyketölkin avaamisesta kuuluva ääni ja sen äänen kuuluessa on paras rientää keittiöön tarkistamaan, onko kyseessä kissanruoka vaiko tomaattimurskapurkki. Kellon tunnemme hyvin ja illalla ruoka-aikaamme olemme hyvissä ajoin päivystämässä ruokalaatikkomme luona, etteivät ihmiset vaan unohda meitä. Mutta rapsahtiko nyt ruokalaatikkomme, paras mennä paikalle, jos sieltä vaikka pikku namipala olisi tulossa?!

Ei kommentteja: